Loppukatselmus check!

Taloon tehtiin tänään loppukatselmus ja läpi meni :) Mahtava fiilis! Kyllä jännitti ja viimeisiä papereita raavittiin tietysti vielä eilen kasaan... Nyt voidaan rauhassa keskittyä pihaan, terassiin ja pieniin viimeistelytöihin. Kukaan ei enää hengitä niskassa.

Takapiha.

Mitä tekisimme toisin?

TALOON JA ASUMISEEN LIITTYEN:

Suurempi talo
Olisimme alunperin halunneet noin 10-15 neliömetriä suuremman talon, mutta myyjä varoitteli että budjettimme olisi tiukilla jo tämän pienemmän kanssa. Ei se lopulta ollut, joten hieman jäi harmittamaan. 10 neliömetrillä olisi saanut esimerkiksi hieman enemmän tilaa kodinhoitohuoneeseen ja ehkäpä pienen pukkarinurkkauksen kylppärin oven edustalle. Pyykinkuivaukselle tarkoitettu oma tila, esim. jonkinlainen syvennys, olisi myös ollut todella jees.

Yksi ikkuna lisää olkkariin
Tämä yksi juupas-eipäs -ikkuna jäi lopulta pois suunnitelmista ja piirustuksista. Hyvin pärjätään näillä kahdella plus lasiovella, mutta olishan se kolmas ollut siinä kiva.

Vessan lattiaan laatulaattaa
SUURI VIRHE ostaa Bauhausin 10e/m2 halpislaattaa. Olisi pitänyt vaan laittaa Conceptin laattaa sinnekin. Nyt meni työtunteja hukkaan kammottava määrä ja laattaa taittaa vielä typerästi siniseen.

SMEG:n kuuden polttimen kaasutaso, sähköliesi pois
Ei ole kaasulieden voittanutta. Nykyisessä liedessä harmittaa, että polttimia tuli otettua vain se neljä sekä tason puhtaanapidon vaikeus. Liesi näyttää aina likaiselta, koska pinta on lasia josta erityisesti rasvatahroja on vaikea saada pois. Smegin valikoimasta löytyisi helpommin puhtaanapidettävä vaihtoehto, jossa olisi 6 poltinta. Sähkölies on ollut meillä kokonaan käyttämättä, joten se oli turha ostos.

Muutama pistorasia lisää
Uskomatonta, että näin pääsi käymään vaikka sähkösuunnitelmaa tehdessä ja sähköjä vedettäessä takaraivossa jumpsutti jatkuvasti ajatus siitä, että mielummin liikaa pistorasioita kuin liian vähän. Ainakin kolme tai neljä voisi olla enemmän.

Liukuovet kaikkiin huoneisiin
Onhan ne nyt vaan kätevät ja säästävät tilaa.

Terassin ovi aukeaisi vasemalle
Ei oikealle, jonne terassi rakentuu.


RAKENTAMISEEN LIITTYEN:

Seuraavan talon kohdalla teettäisimme muurauksen, iv-työt ja ulkovuorauksen (paitsi maalaamisen). Nämä työvaiheet  vaativat huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin olimme osanneet arvioida. Erityisesti ulkovuoraus. Budjettisyistä nämä kaikki tehtiin kuitenkin itse. Käyttäisimme myös koko projektin suunnitteluun ja materiaalien kilpailutukseen enemmän aikaa.

Talon ulkomaalaus

Yleensä en valita säästä, mutta tämä kesä on ollut surkea maalauskelien puolesta. Sopivia maalauspäiviä on ollut muutamia silloin tällöin ja urakka vaan seisoo ja pitkittyy. Kaikki sivut on saatu nyt maalattua kahteen kertaan (tuskin maalaamme enää kolmatta kertaa). Räystäslautoja, ikkunoiden pielilautoja ym. olemme maalanneet maassa ennen niiden paikoilleen asentamista.

Maaliksi valitsimme Virtasen neljän öljyn laatumaalin. Jotenkin ajatus akrylaattimaalista ei houkuttanut, ja kun Virtasen maaleista tuntui löytyvän vain hyviä kokemuksia, niin valinta oli maalin suhteen aika nopeasti tehty.  Meille oli tärkeää, että maali on säänkestävä ja väri ei ihan heti haalistu. Virtasen öljymaalilla on helppo ja mukava maalata. Se ei valu vaan levittyy hyvin. Lisäksi se tuntuu olevan todella riittoisaa.

Kastellin Kaarna -mallisto lähes huutaa kahta eri väriä. Pitkille sivuille valikoitui Virtasen tehdassävy musta, joka on kyllä hyvin rehellinen perusmusta. Päätyseiniin valitsimme tehosteeksi aika railakkaan oranssin sävyn NCS-kartasta: S 0580-Y40R.

S 0580-Y40R

Virtasen musta

Minulle olisi kelvannut hyvin Virtasen tehdasvalmis sävy Okra, mutta M halusi huomattavasti räikeämpää. Tässä vaiheessa oli muuten hauska huomata, miten värikarttoihin kyllästynyt ja tympääntynyt raksaaja voikaan tässä vaiheessa olla. Tuon sävyn valitsemiseen meni rautakaupassa noin 40 sekuntia :D Mitään koemaalauksia tässä aleta tekemään kun tärkeämpää hommaa on muutenkin aivan riittävästi... Noh, yksi koelauta maalattiin kyllä heti kotona, koska sävy näytti purkissa omituisen persikkaiselta ja sai aikaan ehkä pienoisen paniikin. Onneksi turhaan, sillä nuo sävytykset kustantavat sen verran paljon (tuli muuten vähän yllärinä!),  että tuskin olisi sävyä enää vaihdettu.

Myös otsalaudat maalataan mustalla. Räystäät tulevat oranssilla samalla laudoituksella kuin "sivujatkeet".

Minä olen vähän nikotellut tuon oranssin kanssa, mutta nyt kun saimme maalattua toisen kerroksen vernissalla ohennetun ensimmäisen maalikerroksen päälle, alkaa sävy miellyttää omaakin silmää. Se on oikeastaan tosi kiva ja sopiihan se tuon mustan kanssa ihan törkeän hyvin yhteen. Me pidämme kontrasteista ja tuo yhdistelmä on aika herkullinen.

Ohjeita ja hyödyllisiä toteamuksia hartiapankkirakentajalle

Ennen raksaamista
"Siinä tulee sitten avioero."
"Sitten se vaimo valittaa kotona että missä oot ollut, kun mies rakentaa taloa kaikki illat ja viikonloput."
"Budjettia ei ole mahdollista alittaa."
"Noo, odota vielä muutama kuukausi niin mieli muuttuu eikä enää tunnukaan hyvältä idealta rakentaa."

Rakentamisen aikana
"Kyllä se hetki vielä tulee kun kadutte koko projektiin ryhtymistä."
"Mitä ikinä teettekin, niin älkää muuttako keskeneräiseen taloon. Se jää sitten keskeneräiseksi."
"Niin ne listathan jää sitten varmasti laittamatta, sitten ne alkaa ehkä kiinnostaa jos joskus myytte."
"Ootteko miettineet, että jos joskus myytte niin kaikki ostajaehdokkaat ei välttämättä tykkää tosta ja tosta."
"Mikä on se tarkka päivämäärä, kun tämä on kokonaan valmis?"

2 vuotta raksaamista takana
"Ohhoh, kyllä teillä on tässä vielä todella paljon tekemistä"
"Kyllä tämä on aika keskeneräinen vielä"
"Jännä, miksiköhän se x:n talo oli muuttovalmis muutamassa kuukaudessa ja teillä kestää sit näin kauan."
"Miksei teillä ole vieläkään terassia?"
"Ai toi katos ei ole vieläkään valmis."
"Eikö noi puut kannattaisi lyödä jo haloiksi?"
"Ettekö aio tehdä tuolle pihalle mitään?"

"Kannattais varmaan tehdä tää talo loppuun ennen kuin tekee elämässä mitään muuta."
"Kannattais varmaan pitää joskus vähän taukoa tästä ja tehdä välillä jotain muuta."

Kyllä maalla on mukavaa ja uudet perheenjäsenet

Minulla oli lapsena lähes joka kesä kausikortti paikalliseen kotieläinpuistoon. Siellä vietin siskon tai kavereiden kanssa helposti koko päivän eläimiä silitellen ja katsellen. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja haaveillut siitä, että jonain päivänä meillä on oma pieni kotieläinpiha.

Viime lauantaina pieni osa tästä haaveesta toteutui, kun huristimme raksapakulla Myrskylään ja palasimme kotiin kahden uuden perheenjäsenen kera. Tässä ovat Nestori ja Fiina, 2- ja 9-vuotiaat suomenvuohet.

Vuohet tulivat meille lemmikeiksi ja  suorittamaan äärimmäisen tärkeää virkaa maisemanhoitajina. Meidän tontista kun suurin osa on todella pusikoitunutta. Vuohille on rakennettu noin 1000 m2 tarha ja ne saavat lisäksi käyskennellä koko aidatulla pihalla vapaana, kunhan koirat ovat ensin tottuneet niihin. Maiseman raivaamista nimittäin riittää tarhan ulkopuolellakin... Fiina ja Nestori ovat valloittavia, reippaita ja seurallisia persoonia. Fiina tulee kutsusta luokse ja kumpikin nauttii kovasti rapsutuksista ja silityksistä. Ne osaavat kulkea hihnassa, haluavat osallistua aivan kaikkeen ja käyttäytyvät tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisesti ja fiksusti. Ne ovat edellisessä kodissaan harrastaneet lasten kanssa vuohiagilityä ja käyneet useissa tapahtumissa rapsuteltavina. Uskomattoman ihania!

Meille piti alunperin tulla kanoja, mutta emme ehdi millään rakentaa niille sopivaa, lämmintä tilaa talveksi. Suunnitelmissa oli myös lampaiden hankkiminen periaatteella "syksyllä pataan", mutta koska keväällä menetin silmäteräni, lupaavan nuoren harrastuskoirani, en kestänyt juuri nyt ajatusta siitä, että joutuisin taas luopumaan jostakin. Lemmikkivuohet osoittautuivat todella hyväksi ratkaisuksi kaikinpuolin. Lampaat ja kanat tulevat vielä jonakin vuonna, sillä haaveena siintää omavaraisuus lihan ja munien suhteen.

Tämä on mielestäni maalla asumisen parhaita puolia. On tilaa (saisi olla kyllä enemmänkin) ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä itselle tärkeitä asioita ja unelmia. Aiemman asuinaluetutkijan työni kautta olen monesti pohtinut niitä tekijöitä, jotka ovat itselleni tärkeitä asuinpaikassa ja sitä valitessa. Millaisella paikassa olen onnellinen? Meillähän ei ole oikeastaan ikinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa maalle asumaan. Muutamat vuodet kaupungissa menivät ihan hyvin, mutta koko ajan ajatuksissa oli ajatus siitä, että päästäispä jo väljemmille vesille. Luonto, metsä ja peltomaisema ovat hiljaisuuden ohella varmaankin niitä tärkeimpiä asioita. Niistä en oikeastaan suostuisi tinkimään lainkaan. Lisäksi yksi tärkeä ja ehdoton kriteeri on vähintään puolen hehtaarin tontti. Bonuksena nykyisessä asuinpaikassamme on järvi ja sen läheisyys. Kävelymatkan päässä on kaksi rantaa joilta pääsee uimaan ja saa uittaa vielä koiratkin. Järvi on tärkeä paikka talvellakin ulkoilumahdollisuuksien takia. Lenkkimaastot ja -maisemat ovat täällä ihan mielettömät ja vaihtoehtoja on runsaasti. Minä en jaksa talsia samoja polkuja ja reittejä viikosta toiseen :) Vaikka landella ollaankin, niin työmatkaa on meillä kummallakin vain noin 20 min/suunta ja Tampereen keskustaankin ajaa alle puolessa tunnissa. Eipä tuolla kaupungissa tule juuri käytyä, mutta onhan se mukavaa kun on suuren kaupungin palvelut tarvittaessa lähellä.

Positiivinen yllätys on ollut myös tämä kylä ja sen asukkaat. Monesti nimittäin törmää tarinoihin siitä, ettei kylälle muuttaineita ole otettu kovin hyvin vastaan vaan jopa suljettu yhteisön ulkopuolelle. Meidän kylä on aivan ihana, kohtuullisen vireä ja yhteisöllinen vaikka omassa rauhassaan saa jokainen halutessaan olla. Kyläyhdistys järjestää kaikenlaista pientä tapahtumaa, heinäkuussa esimerkiksi lähdemme yhdistyksen järjestämälle risteilylle. Kaikki tietävät toisensa ja kaikki asiat järjestyvät, kun osaa kysyä ja saa suunsa auki. Me olemme saaneet hirveästi apua naapureilta ja kyläläisiltä. Järjestyipä vuohienkin rehuasiat ihan tuosta vain parilla puhelinsoitolla. On turvallinen ja hyvä olo asua täällä. Lauantaina pelasimme pihallamme aamuneljään asti lautapeliä kahden naapuripariskunnan kanssa. Sitä naurunremakkaa kuunnellessa ja maha kippurassa nauraessa ei voinut kuin tuntea ihan äärimmäistä kiitollisuutta ja onnellisuutta. Rakastan tietynlaista piipahtamiskulttuuria ja spontaaniutta. On ihanaa, kun voi huikata naapurille kahvikutsun lenkiltä tullessa tai vain lompsia crocsit jalassa vaihtamaan kuulumisia.

Hyvää juhannusta kaikille!

Täällä ollaan!

Niin minä itselleni lupasin ettei tämän blogin kirjoittaminen unohdu talon valmistuessa... Joopa joo.. Blogihiljaisuuden yhtenä syynä on myös työn vaihtuminen tutkijan varsin rennoista etätöistä toisenlaisiin hommiin - säännöllinen työaika klo 8-16 ja pääosin tietokoneella tehtävät työt eivät suuremmin innosta enää illalla avaamaan läppäriä kotona.

Taloon olemme olleet todella tyytyväisiä. Muutaman pikkujutun olisi voinut tehdä toisin, esimerkiksi vaatehuoneen valokatkaisija olisi voinut olla oven oikealla puolella ja eteisessä olisi voinut olla pistorasia. Olen yrittänyt ryhdistäytyä ja ottaa kunnon kuvia järkkärillä, mutta valitettavasti ei taaskaan ole kuin näitä kännykällä otettuja kuvia.

Kevään ja kesän tullen illat on vietetty pitkälti ulkona pihahommissa. Ahkeroimme tarkoituksella koko kevättalven sisähommia ja saimme ne 99% valmiiksi jottei niitä tarvitsisi miettiä kesällä lainkaan vaan voimme keskittyä täysillä esimerkiksi talon maalaamiseen ja terassin tekemiseen. Koko viime kesä tuli vietettyä sisällä seiniä maalatessa ja laatoittaessa, joten tänä kesänä otetaan tuo kaikki aika takaisin ja tehdään ulkona niin paljon kuin vain säät sallivat. Talosta puuttuu sisältä nyt siis enää pari spesiaalilistaa (vaativat hieman pohdintaa...) ja kaksi kynnystä.  Kohta pitäisi aloittaa talon maalaamisen suunnitteleminen. Vinkkejä hyvistä ja kestävistä talomaaleista otan mielelläni vastaan :) Meille on todennäköisesti tulossa melko tumma talo, joten säänkestävyys on plussaa.

Piha on kokenut melkoisia muutoksia hiljattain. Pihasuunnitelmaa ei ole koskaan tehty, sillä ideana oli, että katsotaan mitä tässä pikkuhiljaa keksitään. Koko ajan on ollut selvillä, että maata tarvitaan ja paljon. Koska pihalle ei ole laskettu budjettia, olemme kärkkyneet joutomaata syksystä saakka (pikkuisen meinannut välillä vannetta kiristää, kun tuntui ettei sitä pirun maata saa mistään). Touko-kesäkuun aikana on tullut todettua, että toisen roska on todellakin toisen aarre. Kävi tuuri, kun kilometrin päässä räjäytettiin kallioista tonttia ja saimme sieltä 50 kuormaa louhosta. Louhe on erittäin hyvä materiaali, sillä se ei painu ja sen kantavuus on hyvä. Toki päälle saa varmaan levitellä vielä muutaman vuoden ajan maata, sillä maa pakenee kivien koloihin jne.

Louheen levittämistä varten palkkasimme kaivurin, jolta kului hommaan reilu työpäivä. Louheella laajennettiin etupihaa ja pengerrettiin pihaa tuonne metsän puolelle. Metsään/alapihalle oli aiemmin jopa parin metrin jyrkkä pudotus. Ideana on pengertää maata sen verran, että kulku sinne onnistuu muutenkin kuin kiipeilemällä tai kiertämällä. Pisteenä iin päälle eräältä työmaalta järjestyi meille noin seitsemän kuormaa multaa, joka on tarkoitus levittää pengerryksen päälle. Ennen mullan levittämistä täytyy jostain saada savea tms. maata tilkitsemään louhospatjan kolot. Milloin se järjestyy, emme tiedä :D Siihen asti ihailemme olkkarin ikkunoista multakasoja.

Louhe leviteltynä

Tontti on saatu myös aidattua siltä osin kuin oli tarkoituskin. Aidattua aluetta on noin 3000 m2. Aitasimme käytännössä vain takapihan, sillä halusimme, että pihaan pystyy ajamaan autolla availematta portteja tai varomatta auton ympärillä pörrääviä koiria. Aidantolpat ja 150 cm hitsatun riistaverkon tilasimme Virosta AB Polarilta, jolle täytyy antaa pisteet hyvästä palvelusta ja nopeasta toimituksesta. AB Polar on myös edullinen: samat tarvikkeet olisivat maksaneet Suomessa noin kaksi kertaa enemmän. Yllättävän siistiä ja maisemaan uppoavaa aitaa tuo verkko on, vaikka sitä hieman alkuun jännitettiinkin.

Onhan tää vähän tämmönen... työmaa :D

Eteinen

Kun suunnittelimme eteistä, halusimme sen olevan mahdollisimman valoisa ja avara. Siellä tuli olla myös riittävästi säilytystilaa. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen ja pidämme erityisesti siitä, että eteisestä aukeaa näkymä suoraan tupakeittiömme. Eteisestä on käynti kodinhoitohuoneeseen, mutta suunnitelmiemme mukaisesti kodarin ja eteisen väliin ei tule väliovea, korkeintaan portti koiria varten. Koirat voi sitten jättää tarpeen vaatiessa portin taa kuivumaan. Lattia on Concept Grigio, 45 x 45 ja samaa laattaa on myös kodarissa ja kylppärissä 10 x 10 -koossa. Laattalattia on eteisessä todella mukava ja huoleton. Tämä Conceptin laattaa on myös helppo pitää puhtaana. Seinien väri on Tikkurilan Kaoliini, jota on myös tupakeittiön seinissä.

Ulko-ovi on Kaskipuun Ofelia, jonka valitsimme jo siinä vaiheessa, kun allekirjoitimme Kastellin kanssa sopimukset. Yhä harmittaa, ettemme ymmärtäneet oven ikkunan olevan noin kapea. Siitä ei näe kunnolla ulos eikä se ihan hirveästi päästä valoa sisään. Onneksi eteisen vieressä on yksi suuri ikkuna ja valoa tulee myös kodinhoitohuoneen ikkunan kauta. Pinnatuoli on isoisovanhempien peruja. Meillä on näitä kaksi ja ne ovat toimittaneet meillä raksatuolien virkaa. Syksyllä puhdistin ne laastista, maalista, vesieristeestä yms, hioin ja maalasin ne uudelleen. 

Kaappi on Ikean Pax. Iso ja kaunis. Pidämme siellä omia ulkovaatteitamme, naulakko on varattuna pääosin vieraille. Lamppu on Osramin Vintage 1906 Pendulum Black + Halogen Globe. Tuon johdon kanssa meinasi ja meinaa yhä lähteä järki, miten te saatte ne nätisti ja smoothisti kiepille?! Meidän johto näyttää juuri siltä, millainen se onkin: jäykkä ja erittäin vaikea taivuteltava. Vinkkinä muuten, kun määritätte eteisen tai jonkin muun tilan kattovalaismien paikkaa, niin ottakaa huomioon mahdollisteet kalusteet ja kaapit. Mehän tietenkin katsoimme vain, että kas, tämä kohta on huoneen keskellä. Pistetään siihen. Sitten kokosimme vaatekaapin ja valaisimen paikka ei ollutkaan enää keskellä, ei edes riittävästi sinne päin. Onneksi nämä johtohässäkät ovat muotia  :)

Kuten näkyy, meillä on jo kattolistoja! Oikeastaan kaikki kattolistat ovat kylppäriä lukuunottamatta paikallaan. Lattialistat on tilattu viikonloppuna, joten kohta pääsemme niiden kimppuun. Kovasti meille koitetaan toitottaa tätä perusajatusta: "katsokaa vaan, niin listat teiltä puuttuu vielä viiden vuoden päästäkin" Satavarmasti ei puutu :D

Hyvää viikkoa kaikille ja raksaajille hurjasti tsemppiä!

Lehmävessa

Olen hirvittävän huono julkaisemaan kuvia mikäli niissä esiintyy jotakin keskeneräistä. Wc on listoja ja lattian silikoneja vaille valmis, joten ajattelin tehdä siitä pienen postauksen. Vessassa on meidän talon ainoa tapetti, Miina Äkkijyrkän mustavalkoinen Iltavilli. Tapetti (kuten myös muut maalatut seinät, sävy Tikkurilan Höyry) on veden ja pesun kestävä, joten sen pitäisi soveltua ihan hyvin wc-tilaan. Vielä emme ole päässeet testaamaan. 

Sain aikoinaan talon pohjakuvan julkaistuani blogissani palautetta, että vessa sijoittuu erittäin huonolle paikalle keittiön ja ruokailutilan läheisyyteen. Kerrottakoon nyt kaikkia kansalaisia huojentava tieto, että vessaäänet eivät kantaudu ruokapöytäämme ;) Oveen laitettiin äänet blokkaavaa tiivistenauhaa.

Jos jotakin tekisimme toisin, niin valitsisimme lattialaatoiksi jotain muuta kuin Bauhausin halvinta. Tässä tuli säästettyä väärässä kohtaa. Ensinnäkin kun saavuin raksalle laattapakettien kanssa, totesin värin taittavan aivan liikaa siniseen. Kaupassahan ne näyttivät tasaisen harmailta. Laatoitustyö itsessään oli karmeaa ja hyvin vaikeaa, sillä laatta-arkeissa laattojen väliset raot olivat hyvin epätasaisen kokoisia, mikä teki niiden kohdistamisesta lähes mahdotonta. Saumausainekin jämähti paikoitellen laattoihin todella tiukasti kiinni!? Samoja ongelmia ei ollut Conceptin laattojen kanssa, niiden kanssa kaikki sujui kuin tanssi. Mutta siellä ne vessanlaatat nyt ovat lattiassa ja ajavat kyllä ihan asiansa.

Me ulkoistimme kaikkien pönttöjen, suihkujen ja hanojen valinnan käytännössä kokonaan putkarille saatesanoilla "kestävä ja laadukas, ei mitään ökyä". Pönttö on Gustafsbergiltä, mallia en sen tarkemmin tiedä, mutta oikein hyvä se on. En koskaan ole oikein osannut miettiä ja pohtia vessanpönttöjen ominaisuuksia tai istumismukavuutta sen tarkemmin.

Pulloon koristeeksi laittamani mustikanvarpu riemastui päästessään lämpimään ja alkoi yllättäen puskemaan kukkia. Aivan ihana!

Allaskaluste on Ikeasta mallia Godmorgon/Odensvik. Kaluste on mukavan leveä ja siinä on riittävästi säilytys- ja laskutilaa. Tämä on myös erittäin helppo pitää puhtaana ja nopea siivota. Taustalla oleva peilikin (Ikeasta sekin) pysyy yllättävän hyvin siistinä, kun käsienpesun jälkeen malttaa ravistella enimmät vedet lähempänä allasta.

Hana on Oras Safira 1012 bidesuihkulla. Kiva ja toimiva hana. Tykkään tuosta lenkkikahvasta ja simppelistä muotoilusta.

 

Katto on tervaleppäpaneelia. Valaistus hoituu yläkaappien alla olevalla led-nauhalla ja kattolampulla. Ostin tuon kattolampun jo niihin aikoihin, kun talon runkoa alettiin pystyttämään. Sen oli tarkoitus sijoittua valaisemaan eteistä. Karu totuus valkeni, kun näytin kuukausia myöhemmin vastaavaa lamppua kaupassa M:lle ja esittelin suu vaahdossa sen olevan täydellinen eteisemmee. M siinä sitten selittämään, että hei, meillä on eteisessä vino katto. Ootko aatellut miltä se näyttää siinä? Onneksi valaisin sopi vessaan paremmin kuin hyvin!

Rakastan Lushin saippuoita. Sininen on joululahja serkulta.

Ensimmäinen joulu

Tämä joulu oli ensimmäinen omassa kodissamme ja sitä saapuivat kanssamme viettämään isäni, siskoni ja siskoni avomies. Ohjelmassa oli tietenkin syömistä, saunomista, hieman ulkoilua ja kaikkien eniten odottamaa paljuilua! Hankimme paljun kuukausi sitten ja tämä oli toinen kerta, kun lämmitimme sen. Loistava ostos, joka kieltämättä hieman lieventää kylpyamme-kaipuutani ;)

Tontillamme on jonkin verran sekametsää ja sieltä löytyi näppärästi joulukuusi. Kuusi olisi joka tapauksessa kaadettu ensi kesän aikana, joten hyvä vaan, että pääsi ns. hyötykäyttöön. Kaikki koristeet ovat lapsuudenkodista ja niillä on siten mittaamaton tunnearvo.

 Pukki toi kaikenlaista pientä ja tarpeellista joululahjaa, kuten villasukkia, suklaata, saippuaa ja pari keittokirjaa :) 

Keittiö

Huomasin, etten ole tehnyt ainuttakaan postausta meidän keittiöstä, hups! Keittiöstä puuttuu vielä pari peitelevyn palaa yhdestä nurkasta, sokkelit ja panelointia liesituulettimen ympäriltä. Meistä enemmän kokkausta harrastava M on käytännössä kokonaan suunnitellut keittiömme. Täytyy myöntää, että lopputulos on niin onnistunut, että allekirjoittanutkin on innostunut enemmän ruuanlaitosta. Tilaa, ja erityisesti laskutilaa on kerrankin riittävästi. Yläkaappeja emme ole kaivanneet lainkaan, eivätkä ne mielestäni tähän tilaan oikein sopisikaan. Tavaroille on enemmän kuin riittävästi säilytystilaa, sillä läheskään kaikki laatikot eivät ole edes puoliksi täynnä.

 
Tasot ovat massiivitammea ja ne on tilattu mittatilauksena Ikealta. Tämä oli myönteinen yllätys, että onnistui heidän kauttaan, sillä olimme jo varautuneet tilaamaan tasot muualta. Etusarjat, peitelevyt yms. ovat Tingsrydiä ja vetimet Lansaa. Jääkaappi, pakastin, uuni ja tiskikone ovat myös Ikeasta. Kaikki pöytäkaapit/laatikostot ovat Metod/Maximeraa ja kaikki laatikot aukeavat kokonaan (ns. tandem-kiskot), joten niissä olevat tavarat on helppo nähdä ja ottaa. Laatikoissa on myös vaimentimet ja pysäyttimet. Saarekkeen baarijakkarat ovat väliaikaset  (Ikeasta, 14, 90 e /kpl tai jotain...) kunnes löydämme jostain Ne Täydelliset Jakkarat. Integroidun mikron ja liedet hankimme ekodinkoneet.fi:stä, josta koneet toimitettiin suoraan kotiovelle muutamassa päivässä.

Kaasuliesi on ollut aivan mahtava emmekä ole keraamista liettä käyttäneet kuin laskutasona. Kaasu on kaikissa liikkeissään täydellisen ketterä ja nopea! Kun minä kokkaan, niin silloin kokataan eikä odotella. Nih! Hieman kaasulieden käyttö toki vaati alkuun opettelemista optimaalisten lämpötilojen hahmottamisen suhteen, mutta yllättävän nopeasti liekin säätelemisen kuitenkin oppi. Ruoka oikeasti paistuu pannulla eikä keity. Kaasuliesi on ollut ehdottomasti yksi parhaimmista valinnoistamme, todellakin kannatti.

Kuten näkyy, odottaa liesituulettimen ympäryksen panelointi vielä tekijänsä inspiroitumista. Meillä oli hieman haasteita liesituulettimen kanssa vinon sisäkaton takia. Emme halunneet alaslaskea keittiön kattoa emmekä rakentaa liesarille mitään omaa, erillistä "pömpeliä". M laittoi insinööritaitonsa peliin ja nyt meillä on vinosta sisäkatosta suoraan laskeutuva liesituleetin. Oli siinä vähän projektia, mutta olemme hyvin tyytyväisiä. Kattoa paneloidessamme kiersimme liesituulettimen, sillä tarkoituksena on tehdä sen ympärille erikseen oma panelointi, joka on helppo poistaa mikäli tuulettimeen tulee jokin vika. Ei tarvitse sitten koko kattoa lähteä purkamaan. Liesituuletin (vai pitäisikö sanoa liesikupu) on Savo IH-7603-Wja se on kytketty huippuimuriin, sillä halusimme, että kaikki käryt ohjautuvat suoraan ulos. Kupu+huippari on erittäin, erittäin hiljainen ja tehokas, vaikka meillä se on hieman korkeammalla liesitasoihin nähden kuin suositellaan. Soitimme tästä korkeus-asiasta vielä suoraan Savolle ja sieltä sanottiin, että korkeammalle asentaminen on ok ja tehojen pitäisi kyllä riittää.

 

Meidän kaikki käyttöastiamme ovat yhdessä 80 cm leveässä laatikossa.  Tässä ja muutamassa muussakin keittiön laatikoista on näppärä piilolaatikko, jossa säilytetään mm. kahvikuppeja. Alemmassa ovat sitten kaikki lautaset ja arkisemmat juomalasit. Kaikista alimmaisen laatikon olemme täyttäneet viini,- ja olutlaseilla. Taitaa siellä muutama tarjoilukulhokin olla. Tämä laatikko on sijoitettu heti tiskikoneen viereen ja järjestely helpottaa huomattavasti koneen tyhjentämistä. Tiskikonetta olemme kiitelleet joka päivä, sillä meillä ei ole koskaan ollut 9 vuoden yhdessäasumisemme aikana tiskikonetta. Siis niin luksusta!

Tämän puolen keskimmäisessä laatikossa on kaasupullon paikka.

 Erittäin tyytyväisiä olemme me :) Verhojahan meille ei tule lainkaan, ei myöskään keittiöön. Jotain kivoja julisteita ja tauluja olisi tarkoitus löytää seinille hieman kodikkuutta tuomaan.

Raksajätteet

Omakotitalon rakentaminen tuottaa jätettä. Hyvin, hyvin paljon jätettä. Olen vuoden haaveillut siitä hetkestä, kun tuo kammottava jätevuori etupihalta saadaan hävitettyä. Huomasin, ettei minulla ole jätekasasta edes kuvaa. Niin paljon sitä on halunnut sulkea sitä mielestään pois. Mutta voitte kuvitella, mitä kaikkea siellä on ollut.

Keittiön ikkunasta oli pari päivää siniset näkymät.

Meidän piti alunperin itse roudata jätteet kaatikselle raksapakulla ja kärryllä. Totesimme, että aika on todella paljon kortilla muiden taloon liittyvien töiden suhteen, joten päädyimme tilaamaan pihalle vaihtolavan. Paras päätös hetkeen. Lava oli pihassa kuusi päivää (5 päivää minimi) ja parissa päivässä saimme kaikki roskat siirrettyä lavalle. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevää ottaa suurempi ja korkeareunaisempi lava, mutta kuvittelimme naivisti kaiken mahtuvan helposti tuohon matalareunaiseen. No mahtuivat ne sitten, kun saimme lahjoitettua ylijääneet styroksit eteenpäin. Ja hyvä niin, sillä vaikka ne olisivatkin lavalle mahtuneet, niin olisi tuntunut tyhmältä heittää käyttökelpoista materiaalia roskikseen.

Meidän lava tilattiin Karpin Käsittelystä ja koko homma kustansi meille yhteensä 379 euroa. Tuohon hintaan kuului kaikki: lavan tuonti, poisvienti, tyhjennys ja jätemaksu, joka meidän tapauksessa määräytyi sekalaisen rakennusjätteen mukaan. Varsin maltillinen lasku meidän mielestämme. Polttoainetta ja omaa aikaa säästyi todella paljon. Montakohan tuntia oltaisiin saatu ajaa ja tyhjentää raksajätettä kaatikselle ja montakohan keikkaa olisi tarvinut heittää...? Lastaamisen ja ajamisen lisäksi myös kuorman sitomiseen ja purkamiseen saa kulumaan ihan kiitettävästi aikaa.

Suositukset siis meiltä vaihtolavalle, etenkin jos kaatopaikka ei ole kovin lähellä raksaa ja jos jäteralliin ei yksinkertaisesti vain tunnu löytyvän sopivaa rakoa. Harmittaa, ettei meillä ollut aikaa eikä energiaa panostaa kierrättämiseen, vaikka tarkoitus kyllä oli. Siitä ruoskin itseäni ja annan pitkän miinuksen meille rakentajille.

Malerin kattopaneelit

Saimme tilaisuuden tehdä Malerin kanssa yhteistyötä ja niinpä lähes kaikki (poislukien wc, kylppäri ja sauna) talomme kattopaneelit valikoituivat Malerilta. Vaihtoehtoja Malerilla on runsaasti, mutta silti meidän valintamme oli helppo, sillä olimme ihastelleet Hopeajalava -paneelia (0-sauma, koko 10x195x2070 eli leveämpi vaihtoehto) jo kauan ennen kuin talon runko oli edes pystyssä. Sitä siis! Hopeajalavassa pidämme maltillisesta ja siististä puunsyy-kuvioinnista. Se antaa mielestämme mukavasti eloa ja kodikkuutta, olematta kuitenkaan levoton.

Hopeajalava. Kuva: Maler

Paneeli on ympäripontattu, joten se oli erittäin helppo ja mukava asentaa. Kattopaneelien asennuksesta tuli itse asiassa yksi meidän lempparihommistamme täällä.  Yhden makkarin sai kaksi henkilöä paneloitua näppärästi muutamassa tunnissa. 

Vierashuone

 Suurin työ oli  oikeastaan laskea ja miettiä jako, loppu sujui nopsaan. Paneelien laadukkuuden huomasi niitä sahatessa: jälki oli aina erittäin siistiä eikä paneeli lähtenyt lainkaan murenemaan tai murtumaan. Paneelit olivat myös sopivan jämäköitä ja siten helppo nostella ja asetella yhdenkin hengen voimin kattoon, vaikka pisimmät pätkät olivat meillä täysmittaisia eli 2070 mm pituisia.

 

Olohuone

Paneelit on pinnoitettu melamiinikalvolla, joten ne ovat aina tasavärisiä ja -laatuisia. Kalvo on pinnassa tosi tiukasti kiinni (on kokemusta sellaisistakin paneeleista, joista pinta lähtee kuoriutumaan tosi herkästi irti). Olemme supertyytyväisiä lopputulokseen. Paneeli on kaunisja juuri sopivan elävä.  Etenkin ykkösmakkarin denim-seinät näyttävät todella hienoilta paneelin kanssa.  
 

Ykkösmakkari

Vielä kun saamme listat paikoilleen, niin paneeli pääsee enemmän oikeuksiinsa. Eniten silmää häiritsee olohuonekeittiön harjan keskikohta, mutta asiaan on luvassa muutos varmasti vielä tämän vuoden puolella :) Otan vielä paremmat kuvat, kunhan saamme sisustusta hieman enemmän kuntoon. Vielä ei kovin paljoa muuta viitsi kuvailla, kuin kattoa.

Työhuone

Iso peukku ja tykkäys Malerille!

*** Postaus on toteutettu yhteistyössä Malerin kanssa ***
   

Muuttolupa!

Ei sitten nukuttu juuri lainkaan viime viikon torstain ja perjantain välisenä yönä. Taisi vähän jännittää.. :D Perjantaina 30.9 oli siis muuttotarkastus eli osittainen käyttöönottotarkastus. Tarkastajaa kiinnosti oikeastaan eniten verottajalle tehty ilmoitus ja palovaroittimet. Muita papereita pläräsi läpi sen verran, että katsoi kaiken tarvittavan olevan pinkassa. Koko juttu oli ohi vartissa ja muuttolupa heltisi. Täällä nyt sitten asutaan ihan oikeasti.

Tekemistä on vielä paljon, mutta nyt suurin stressi ja kiire on pudonnut harteilta pois. Ihanaa. Fiilis on väsynyt, mutta onnellinen ja tyytyväinen. Päivääkään en kuluneesta puolestatoista vuodesta vaihtaisi pois. Tämä on ollut ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista. Joinakin hetkinä on totta kai väsyttänyt, mutta joka kerta ollaan hymyssäsuin ja tyytyväisinä ajeltu iltaisin täältä kotiin. Ei ole kertaakaan harmittanut, että tuli tähän ryhdyttyä eikä oikeastaan missään vaiheessa olla koettu raksan suhteen mitään ylitsepääsemätöntä stressiä tai murhetta.

Meillä on käynyt satumainen tuuri vastaavan mestarin, työnjohtajien, maaurakoitsijan, perustusten tekijöiden ja takka-asentajan suhteen. Ollaan voitu koko ajan luottaa siihen, että homma hoituu kuten kuuluukin ja kaikki sovitut asiat tehdään viimeisen päälle. Kastellin timpurit olivat meillä vain alle kaksi viikkoa talon pystytyksen ajan, mutta työn laatua voi ihan syystä kehua. Sen puolesta puhuu esimerkiksi meidän tiiviysmittauksen tulos: 0,3. Osaavia, ammattitaitoisia ja ammattiylpeitä kavereita, joita muistelemme vieläkin lämmöllä :) Tällaisia ammattilaisia osaa arvostaa erityisesti silloin, kun seuraa tuttujen rakennusprojekteja, joissa onni ei ole ollut ihan niin kohdallaan ja vastoinkäymiset johtuvat hieman yllättäen, mutta ilmeisesti alalle valitettavan tyypillisesti kokonaan niistä ammattilaisista...

Budjetti on pysynyt hanskassa niin hyvin, että jäämme reilusti sen alle vaikka vielä täytyy joitakin hankintoja tehdä. Mikäs tässä ollessa. Omassa kodissa. Maailman paras paikka, jossa toivottavasti saadaan olla vielä monta vuotta.

Kauhuviikko, tiiviysmittaus ja käyttöönottotarkastus tilattu

Huomasin tuossa viikko sitten pienen vesilammikon makkarin lattialla. Katse kattoon ja kas, venttiilistä tippuu vettä ja oho, muutama kattopaneelikin aivan märkä ja turvonnut. Soitto M:lle töihin, että hei meidän katosta tulee sitte vettä apuaaa... "Mä tuun heti sinne *tuut tuut tuut*". Myös vastaava mestari pyrhälsi paikalle tunnissa ja totesi notta nou hätä, se on vain iv-putkiin kondensoitunutta vettä. Lähempi tarkastelu yläpohjassa osoitti yhden liitoksen olleen hieman pois paikaltaan ja siitä oli sitten päässyt kylmää ilmaa.  Varmaan silläkin oli vaikutuksensa ettei kaikkia putkia oltu vielä ehditty eristämään ja ilma alkaa olla etenkin öisin jo aika kylmä. Ehkä? Tosin vastaavan mukaan lämpötilaerojen ei vielä pitäisi olla niin suuri, että kosteus pääsisi tiivistymään. Viikonlopun aikana M sai kuitenkin kaikki putket eristettyä ja vettä ei sen jälkeen ole vuotanut.

Keep calm and be zen!

Vaikka kyseessä ei ollut onneksi mikään vakava juttu, niin kyllä suoraan sanoen v*tutti purkaa kastunutta kipsilevyä ja muutama rivi vettynyttä paneelia pois ja asentaa ne uudestaan. Oli sen verran paljon muutakin tekemistä ja kuten aina, niillä on tapana kasaantua. Minuun iski flunssa ja varsin ärhäkkä poskiontelotulehdus, joten olen ollut käytännössä lähes koko viikon toimintakyvytön. Autosta hajosi mittaristo ja jarrut, tietenkin sillä viikolla kun se olisi pitänyt katsastaa (nämähän kannattaa jättää aina siihen viime tippaan...). Iv-putkien eristämisen kanssa tuli sitten pikkuisen kiire ja kaikenlaista pientä juoksevaa asiaa oli noin miljoona. Putkarikin kävi laittamassa lattialämmöt päälle yms. M otti lopulta pari päivää palkatonta ja sai kaikki akuutit hommat tehtyä. Autokin saatiin korjattua ja katsastettua onnellisesti. Viikonloppuna isän kanssa nakuteltiin ulkovuorausta ja käytiin lyömässä postilaatikko paikalleen.

Tiiviysmittaus tehtiin tänään (vähän sillain niinku unohdettiin koko asia, mittaushan olisi järkevintä hoitaa vähän aiemmassa työvaiheessa, jotta mahdolliset korjaukset onnistuvat kivuttomammin). Ilmavuotoluvuksi tuli 0,33 joka on erinomainen tulos. Rakennusvalvonta oli asettanut meille luvassa ehdon, että luvun tulee olla alle 1,2 ja sen alle päästiin heittämällä. Passiivitalon raja-arvohan on 0,6. Olemme tyytyväisiä.

Kuvitelkaa, meillä on huomenna perjantaina käyttöönottotarkastus aka muuttotarkastus. Aika siistiä (siis jos se menee läpi :D).

Riekko in action ja meidän postilaatikko!

Väsyttää

On iskenyt pieni, tai no.. ehkä oikeastaan tällä kertaa vähän suurempi raksaväsymys. Ei tuo kai mikään ihme ole. Onhan yli vuosi oltu tässä niin tiiviisti kiinni ja tehty aika tiukkaankin tahtiin hommia. On ollut pakko vähän höllätä, jotta jaksaa taas. Viime viikonloppuna rentouduimme kavereiden kanssa rapujuhlien merkeissä ja toissa viikonloppuna kävimme isäni kanssa Tallinnassa. Irtiotot tekivät hyvää ja jospa sitä taas jaksaa rutistaa. Muutenkin alkaa jo kaipaamaan vähän normaalin elämän pariin. Ehtisi vaikka katsoa elokuvan tai lukea kirjaa, pyytää kavereita kylään ilman, että kyläilyyn sisältyy raksahommia. Voisi istua sohvalla kaikessa rauhassa ja juoda vaikka lasin viiniä. Talo alkaa olla niin valmis, että tällaiset fiilikset nousevat herkästi pintaan. Sitä tekemistä on vielä kuitenkin tosi paljon.

Muuttolupaa varten asiat ovat sentään hieman edenneet. Jätesopimus on tehty, roskis on viety paikalleen ja postilaatikko on asennusvalmiina. Sähköurakoitsija kävi tsekkaamassa sähköhommat ja teki niistä pöytäkirjan. Verottajan todistus rakentamisilmoituksesta on myös pinkassa. Tiiveys(vai tiiviys?)mittausta on yritetty tilata, mutta mittaaja on ilmeisesti vielä tämän viikon lomalla. Sitten puuttuu ilmanvaihdon säätö-ja mittauspöytäkirja, IV-urakoitsijan ja vastaavan pöytäkirjat. Unohdinkohan jotain. Kaupungin kanssa ollaan oltu jonkin verran yhteydessä käyttöönottotarkastukseen liittyen ja täytyy kehua, että sekä ohjeistus että kommunikointi on sujunut todella hienosti. Olimme myös siinä uskossa, että meiltä puuttuu kokonaan sijaintikatselmus, mutta oli sen kuulemma joku heiltä käynyt täällä tekemässä. Mukavaa :D

Muutama iv-juttu puuttuu yhä ja lattialämmöt pitäisi saada ihan lähihetkinä päälle.Takka on ollut ahkerassa käytössä ja se on kyllä niin hyvä ja nätti ja kiva! Vähän jänskäsin alkuun, että mitenköhän lähtee toimimaan ja pölläyttääkö kuinka herkästi savut tupaan. Ei ole ollut mitään ongelmia, hienosti hän vetää matalapaineellakin.
 
Jaksan hämmästellä edelleen tätä näpräyshomman määrää. Mulla on ollut kaksi ja puoli kuukautta suunnitelmissa paikata vessan lattian saumoja kahdesta kohdasta. Olenko saanut niitä tehtyä? No en. Joka päivä päätän, että tänään ne teen. Paskat. Arki-illat pyöritään raksalla ihan urpoina, että mihin toimeen sitä tarttuis? Mikä ois järkevintä tehdä? Olisi järkevää kasata vaatekaappeja ja laittaa kodarin kaapistot kuntoon, mutta toisaalta olis järkevää tehdä ulkovuorausta, mutta sitten taas työhuoneen katosta puuttuu ne seitsemän paneelia, oisko nyt vaan järkevää tehdä se valmiiksi? Oisko järkevää laittaa vessan kattolistat tai tehdä vaatehuoneeseen lattia? Öljytä keittiön tasot ja vetää niihin silikoonit? Hakea kaupasta märkätilojen ovet? Järkevää olis eristää iv-putkia, mutta hitto kun se on mälsää hommaa. Koiratkin on lenkittämättä, pitäiskö ne lenkittää nyt vai heti vai myöhemmin? Tarviiko hei käydä rautakaupassa? Missä se mittanauha on? Ootko nähny lyijykynää? Sitten me pohditaan näitä tunti ja lopulta ollaankin sen äärellä, että no oliko tämänkin asian vatvomiseen järkevää käyttää näin paljon aikaa. Sitten ei enää viitsi tarttua tiettyihin hommiin, koska aika ei illassa riitä.

Eilen katsoin ikkunasta ja näin ketun jolkottelemassa meidän tiellä syysauringossa. Piristi kummasti.

Yhtä nyhräämistä

Lomat on lomailtu ja vauhti sitä myöten selkeästi hidastunut. Kauhean paljon menee aikaa sellaiseen nyhräämiseen ja säätämiseen eikä vielä olla edes listojen kimpussa. Muuttoluvan tiellä on enää muutama asia: iv:n osalta puuttuu yksi tai kaksi pikkujuttua (näin M on asian esittänyt), pari pöytäkirjaa, rakentamisilmoitus verottajalle, postilaatikko ja jäteastian kansi. Tokihan sitten talosta puuttuu vielä esim. vessan hana, kylppärin pönttö ja hana (allaskaluste on olemassa, mutta ei vielä paikallaan), suurin osa väliovista, vaatehuoneen lattia+katto+hyllyt, sauna...  Mutta nämä on pikkujuttuja, joiden suhteen motto on "ihan kiva, jos ois jouluksi valmista!".

Kylppäriin ollaan ihan mielettömän tyytyväisiä! Tolppa suihkujen ja allaskalusteen välissä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Suihkuihin putkari valitsi Oraksen sekoittajat ja ihanat sadesuihkulautaset ovat Gustafsbergiä. Ja kyllä, me ulkoistimme täysin suihkujen valinnan putkarille, koska ainoat kriteerit niiden suhteen olivat kestävyys ja toimivuus. Lednauha on himmennettävä, mutta himmentimessä oli jotain häikkää eli sitä täytyy vielä säätää. Kylppäriin hankittiin myös ihan peruskattovalo. Katto on tervaleppää.

Kodinhoitohuone alkaa olla valmis. Katto on paneloitu ja valot toimii. Tällä hetkellä puuttuu enää yksi kaapinovi ja yksi vetolaatikko. Jouduttiin vähän säätämään vesien ja viemäröintien kanssa, kun ne oli vedetty alunperin sillä ajatuksella, että allas tulee ikkunan eteen. Ihan kiva idis, mutta kun eihän se ikkuna mahdu avautumaan jos sen edessä on hana. Allas siirrettiin siis toiselle seinälle yläkaappien alle ja putkari veti sieltä sitten vedet ja systeemit pesukoneelle. Oikein kiva ja hyvä tuli.

Ulkovuorauksen olisi syytä valmistua syksyn aikana, sillä ei viitsisi pitää toista talvea paneeleita ulkona lojumassa. Maalaus sen sijaan voi jäädä vaikka ensi kesälle. Aloitimme ulkovuorauksen kimpussa hääräämisen lauantaina, kun oli nätti sää emmekä saaneet iv-juttujakaan jatkettua puuttuvan tavaran takia. Saimme takapihan puoleisen pitkän sivun lähes kokonaan paneloitua ja ehdimme aloittamaan myös toista pitkää sivua.  Sehän näyttää jo vähän talolta.

Vuosi

Aika moni raksabloggaaja on kirjoitellut vuosipäivän paikkeilla yhteenvetoa kuluneen vuoden tapahtumista. Vatvoin pitkään, julkaisenko tätä tekstiä vai en. Päätin kuitenkin julkaista, koska tämä meidän raksakuvio ja henkinen jaksaminen sen kanssa ei kuitenkaan vastaa sitä tyypillisintä tarinaa. Pointtina ehkä se, että ihmisestä löytyy lopulta aika paljon voimia vastoinkäymisten kohdalla. Meidän raksa alkoi keskellä kriisiä. Raksa on ollut käytännössä mun paikka ja tapa tehdä surutyötä, ja se on auttanut mua aika paljon pääsemään surutyössä eteenpäin.

Vuoden 2015 heinäkuun alussa aloitimme tontin raivaamisen ja puiden kaatamisen. Oltiin niin onnellisia ja innoissamme talon rakentamisesta sekä siitä kaikesta ihanasta ja jännittävästä tulevasta. Fiilis oli ihan huipussaan ja meillä oli kova draivi päällä. Sitten heinäkuun puolessa välissä äiti kuoli.

Olin varma, ettei minusta tai meistä olisi tähän urakkaan. Oikeastaan mielessä jylläsi vain ajatus, että en tahdo enää tätä. En jaksa, en kykene. Tiesin, että talon rakentaminen erityisesti hartiapankilla on kovaa hommaa henkisesti ja fyysisesti. En uskonut, että jaksan ryhtyä tähän projektiin. Mutta ei me voitu perua, koska asiat olivat jo niin pitkällä. Talopaketin toimituspäivä oli lyöty lukkoon ja lupa-anomukset oli toimitettu kaupungille. Kaksi päivää äidin poismenon jälkeen kävimme pankissa allekirjoittamassa lainapaperit. Onneksi lainan yksityiskohdista oli sovittu ja niistä oli keskusteltu jo ennen allekirjoittamista.

Kesä ja syksy oli hirveää aikaa enkä muista siitä paljoakaan. M jaksoi sitkeästi raahata huutoitkevää vaimoaan tontille joka päivä, vaikka olisin halunnut jäädä vain kotiin parkumaan. Aina hetken siellä niiskuteltuani ryhdyin hommiin ja olokin vähän parani. Vesuroin oksia, raahasin rankoja. Keräsin vadelmia ja ajatuksiani. M hoiti kaikki raksan paperityöt, koska mun piti keskittyä lähinnä vain hengittämiseen ja pysymään koossa. Kaikki hienot "kerätään sitten paperit yhteen tiettyyn kansioon ja laitetaan ne alusta asti järjestykseen" -suunnitelmat menivät persiilleen. Ne paperit on sullottuna meidän senkin laatikostoon. Ikeassa en pystynyt käymään moneen kuukauteen ollenkaan, koska näin siellä vain onnellisia äitejä ja tyttäriä. Yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen oli todella vaikeaa pitkään ja joskus koin siitä huonoa omaatuntoa, kun en vain jaksanut. Enkä oikein kaikkea jaksa vieläkään, mutta oon oppinut olemaan itselleni armollisempi.

Sitten oli se varsin kaaoottinen muutto opiskelijakämpästä yksiöön. Eihän me oltu ehditty eikä jaksettu valmistella koko muuttoa saati pakata. Annettiin yli puolet huonekaluista pois ja tavaroita tungettiin jätesäkkeihin. Ystävät auttoivat. Uusi kämppä oli onneksi oikein hyvä, vaikka se oli pieni 40 neliöinen yksiö. Siellä pystyi lopulta vähän laskemaan kierroksia ja rauhoittua.

Siitä se lähti jotenkin päivä kerrallaan rullaamaan. Mulle on sopinut tosi hyvin se, että teen käsilläni jotakin ja saan jotakin näkyvää ja hyvää aikaiseksi. Siinä tehdessä on ollut hyvää aikaa mietiskellä ja käydä asioita rauhassa läpi. Siinä on konkreettisesti huomannut, että elämä menee eteenpäin ja että mä pystyn kyllä tekemään asioita, vaikka olo onkin henkisesti täysin musertunut. Oon tehnyt hirveästi ajatustyötä sen eteen, että tämä talo muodostuu kodiksi eikä melankoliseksi paikaksi. Se on ollut kohtuullisen helppoa, koska tämä paikka ja ympäristö ovat mun sielunmaisemaa. Täällä on hiljaista ja rauhallista, täällä mä saan henkeä. Täällä on kaikki palaset kohdallaan.

Tuska ei ole enää vuoden jälkeen niin hirveä, mutta ikävä on valtava. Asia on päivittäin mielessä ja sen ajatteleminen tuo kyyneleet silmiin. Ja miten mä monta kertaa toivoin, että olisin voinut soittaa. Oltais höpötelty puhelimessa laattavalintojen vaikeudesta tai maalien sävyistä (ja äiti ois nauranut mulle, koska hän ei ollut näissä asioissa yhtään niin nihilisti kuin minä). Ja miten monta kertaa katseltiin auringonlaskua tai täysikuuta täällä ja M totesi, että vitsit teidän äiti ois tykännyt. Keväällä äiti ois tuonut amppelikukkasen ulko-ovelle ja viritellyt pelargonioitaan pitkin tonttia. Se ois tehnyt tuolla yksinään risusavottaa ja saanut sen päivässä valmiiksi. Se ois kirjoittanut runoja tästä raksasta ja bongannut parhaat mustikkapaikat. Se oli ja olisi varmaan ollut yksi tämän blogin innokkaimmista lukijoita. On ollut todella vaikeaa hyväksyä se, että se ei ole enää täällä meidän luona enkä päässytkään jakamaan tätä kaikkea ja muuta tulevaa sen kanssa.

Mun pahin pelko on ollut tässä kaikessa se alusta asti se, että mä katkeroidun. Niin ei ole onneksi käynyt.  Suru on tullut muutenkin vuoden mittaan tutuksi, kun olen menettänyt kaksi muuta läheistä ihmistä. Vaikka kuolema kuuluukin elämään ja kaikki me täältä joskus lähdetään, niin suht nuorten ihmisten poismenoa on silti todella vaikea käsitellä ja hyväksyä. Eikä siihen totu. Aika paljon se laittaa kyllä asioita uusiin mittasuhteisiin. Ei oikein enää pikkujutut stressaa tai välttämättä edes harmita.

Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä meistä, että me pystyttiin tähän. Vuosi on ollut ihan äärettömän vaikea, mutta silti antoisa. Aika paljon olen oppinut itsestäni ja arvoistani. Yritän suunnata aktiivisesti ajatuksiani entistä enemmän positiiviseen suuntaan. Mulla on ollut aina vähän huono tapa vähätellä omia saavutuksia, mutta helvetti. Me tehtiin se. Vaikka niin monet epäili jo ennen tonttikauppoja, ettei tästä tule mitään. Tää on kohta valmis ja me ollaan tehty lähes kaikki itse. Ihan vielä sitä ei ihan täysin tajua, kuinka suuren työn takana tämä kaikki on ollut.

Voiton puolella ollaan. Edelleen ollaan myös sitä mieltä, että kyllä sitä voisi joskus toisenkin talon rakentaa. Tämä on ollut kuitenkin suurimmaksi osaksi aika mukavaa ja palkitsevaa.

Kaasua

Posti toi eilen meidän kauan odotetut liedet. Naureskeltiin, että alkaa olla vähän suurtalouskeittiö-meininkiä, sillä keittotasoja on yhteensä kuusi kappaletta: kaksi keraamista (Candy) ja neljä kaasua (Electrolux). Pohdimme pitkään, laittaisimmeko 2+2 vai esimerkiksi kaksi kaasua ja neljä keraamista. Päädyimme lopulta kavereiden hyvien kokemusten ja suosittelujen perusteella kaasun enemmistöön. Tahdoimme kuitenkin sekä kaasun että keraamisen, sillä jos kaasu sattuukin ihan yllärinä loppumaan niin on olemassa varavaihtoehto (tai jos on joskus jotkut superkokkailut menossa, niin eihän sitä tiedä vaikka tarvitsisikin kuusi liettä?). Kuulemma kun kaasulla oppii kokkamaan, niin ei sen jälkeen enää muuta huolikaan. Saa nähdä, vielä ei olla päästy testaamaan :)

Kaasu on myös tosi nopea ja edullinenkin vaihtoehto. Pullo täytyy vaihtaa 2-3 kertaa vuodessa. Täällä landella kun noita sähkökatkoksiakin tulee niin onhan se ihan kiva, että liesi toimii, mikäli katkos venyy pitkäksi. Kaasu tulee meidän lieteen pullosta, joka sijoitetaan saarekkeeseen hellan lähelle. Asennuksen voi tehdä meidän tapauksessa itse, sillä letkun pituus jää alle 1,2 metriin. Jos tuo pituus ylittyy, on asennus teetettävä ammattilaisella.

 

Aika paljon kuulee kommentteja kaasun vaarallisuudesta ja myönnettäköön, että itsekin alkuun olin vähän kaasuliettä vastaan ("kuitenkin se kaasu jää sinne vahingossa päälle ja sitte käy huonosti!"). Nykyajan liedet ovat kuitenkin turvallisia käyttää. Niissä on liekinvarmistin eli kaasun tulo loppuu, kun liekki sammuu. Mikäli pullo on asennettu väärin, ei kaasu kulje ollenkaan.  Liekkiä ei saa vahingossa päälle, sillä nuppia täytyy samaan aikaan sekä painaa että vääntää. Totta kai huolellinen täytyy olla kaasulieden ja myös yhtälailla muiden kodinkoneiden kanssa. Letkut ja liitokset on syytä tarkastaa ainakin silmämääräisesti vaikkapa silloin, kun pulloa vaihdetaan.

Loppurutistuksia

Nyt on kuulkaa sellainen raksamayhem päällä ettei blogin kirjoittamiselle ole tahtonut löytyä sopivaa rakoa. Ilmeisen yleinen ongelma kaikille tässä vaiheessa oleville raksaajille. Kauheasti täällä tapahtuu koko ajan, mutta tuntuu ettei mitään kuitenkaan saada tehtyä kerralla valmiiksi vaan sinkoillaan eri hommien välissä ihan päättömästi :D No, pääasia kuitenkin, että hommat etenee.

Juhannuksena meille saapui pieni joukko ihania ja ahkeria ystäviä jeesailemaan keittiön asennuksessa, lattioissa ja vaatekaappien kokoamisessa. Parissa päivässä täällä tapahtui ihan mieletön muutos! Raksa alkoi ekaa kertaa näyttää kodilta. Vessa ja pumppaamokin saatiin toimimaan vähän ennen juhannusta.

Vessa alkaa olla kohta valmis. Sinne tuli yhdelle seinälle Iltavilli-tapetti ja muut seinät on maalattu Tikkurilan Höyry-sävyllä. Katossa on tervaleppää ja allaskaluste on Ikean Godmorgon/Odensvik. Altaan yläpuolelle tulee vielä Godmorgon-peili ja peilin yläpuolelle valkoiset yläkaapit pomppusalvoilla. Ikeasta nekin.

Keittiö odottelee vielä keittolevyä (tilattu tällä viikolla) ja yhtä peitelevyä. Jostain syystä Ikea toimitti sen väärässä koossa... Keittiöön ollaan jo nyt tosi tyytyväisiä. Kaappi-ja laskutilaa on todella runsaasti. Ja onhan tuo mustan ja tammen liitto vaan niiiiiin nätti. Pisteet tästä M:lle, jonka keittiövisio kantoi hienosti käytäntöön asti. Oma roolini keittiön suunnittelussa on rajoittunut lähinnä vetimien valitsemiseen.

Eteisen lattia on laatoitettu ja on tuo Conceptin laatta vaan niin kaunis. Sopii hyvin yhteen meidän vinyylilankun (Pergon Modern nature oak) kanssa. Vinyyli puuttuu ainoastaan työhuoneesta ja vaatehuoneesta, sillä ne toimittavat tällä hetkellä varaston virkaa. Toiseen makkariin ja eteiseen on saatu myös vaatekaapit onnellisesti kasattua.

Eteistä

Uuniseppien asentaja oli täällä maanantaina ja tiistaina viimeistelemässä takkaa. Laittoi laatat, saumasi, slammasi hormin ja asensi luukut. Hieno tuli!

Riekko leivinuunilla

Putkarikin käväisi eilen ja voi tätä onnea! Meidän hanasta tulee lämmintä vettä!!!

Etenee, etenee..

Raksalla on käynyt tohina viimeiset pari viikkoa. M on tosiaan lomalla ja on ahertanut pitkää päivää ja vähän yötäkin...  Raksa muistuttaa tällä hetkellä kaikista eniten varastoa. On isoja kasoja lattiaa, kattopaneelia, keittiötä, kodaria, vaatekaappeja, laattoja, hanoja, laastisäkkejä, tuhat teippirullaa ja aivan jäätävä määrä erilaisia työkaluja, ruuveja, muttereita ynnä muita, joiden nimiä en edes tunne! En todella tiedä, minne tungemme nuo kaikki työkalut kunhan talo saadaan valmiiksi?! Maalit ja maalaustarvikkeet siirsin jo tekniseen tilaan pois tieltä, mutta eihän ne nyt sinnekään voi jäädä.

Kuvia ei ole ehditty tai muistettu ottaa kunnon kameralla, joten kuvitan tämän postauksen instagram-räpsyillä.

Vähän listaa siitä, missä mennään:

* Kaikki tilat ovat pintamaalissa! Erityisesti ykkösmakkarin Denim-seinät ja kodarin Rentukka ihastuttavat. Onnistuin sitten saamaan maalausurakasta jonkun rasitusvamman: vasemman puolen rintalihas tms. on vähä kipiä enkä pariin yöhön pystynyt nukkumaan lainkaan vasemmalla kyljellä. Mutta nyt on jo hieman parempi.

Ykkösmakkari.

* Kakkosmakkari on lähes kokonaan valmis. Puuttuu vain listat ja vaatekaapeista ovet. Vinyylilattia oli helppo ja nopea laittaa. Ja se on hieno. Toisen makkarin katon panelointia aloiteltiin eilen ja päästiin puoleenväliin. Totesimme, että aika hitsin kivaa hommaa on tuo panelointi! Niinku oikeasti. Paneelit tulivat Malerilta, ihan sikahienot. Teen niistä erikseen postauksen, kunhan homma vähän vielä etenee.

* Kylppärin seinien laatoitus alkoi viime viikonloppuna, kun M:n sisko tuli sitä tekemään ja opasti meitä. Nyt osataan sekin homma! Laataksi valikoitui semmoinen ihan nätti musta 30 x 60 cm budjettilaatta (19,90 e/m2) Bauhausista. Olisin halunnut seiniin sitä mustaa Conceptia, mutta tää oli kolme kertaa halvempi..

Näkymä eteisestä kodinhoitohuoneeseen.

* Pikkuvessan lattia on vesieristetty eilen ja sen laatoitus on nyt prioriteetti nro 1.  Kannattaakohan muuten laittaa ensin takaseinälle tuleva tapetti kiinni vai vasta laatoituksen jälkeen...?

* Saatiin joutomaata iso kuorma. Koirat ovat siinä myllänneet ja sitä tasoittaneet.

* Numerokyltti on tilattu tuohon meidän tielle. Semmoinen hieno heijastava. Saatoin myös tilata Jari Sillanpää-saunamittarin...