Kauhuviikko, tiiviysmittaus ja käyttöönottotarkastus tilattu

Huomasin tuossa viikko sitten pienen vesilammikon makkarin lattialla. Katse kattoon ja kas, venttiilistä tippuu vettä ja oho, muutama kattopaneelikin aivan märkä ja turvonnut. Soitto M:lle töihin, että hei meidän katosta tulee sitte vettä apuaaa... "Mä tuun heti sinne *tuut tuut tuut*". Myös vastaava mestari pyrhälsi paikalle tunnissa ja totesi notta nou hätä, se on vain iv-putkiin kondensoitunutta vettä. Lähempi tarkastelu yläpohjassa osoitti yhden liitoksen olleen hieman pois paikaltaan ja siitä oli sitten päässyt kylmää ilmaa.  Varmaan silläkin oli vaikutuksensa ettei kaikkia putkia oltu vielä ehditty eristämään ja ilma alkaa olla etenkin öisin jo aika kylmä. Ehkä? Tosin vastaavan mukaan lämpötilaerojen ei vielä pitäisi olla niin suuri, että kosteus pääsisi tiivistymään. Viikonlopun aikana M sai kuitenkin kaikki putket eristettyä ja vettä ei sen jälkeen ole vuotanut.

Keep calm and be zen!

Vaikka kyseessä ei ollut onneksi mikään vakava juttu, niin kyllä suoraan sanoen v*tutti purkaa kastunutta kipsilevyä ja muutama rivi vettynyttä paneelia pois ja asentaa ne uudestaan. Oli sen verran paljon muutakin tekemistä ja kuten aina, niillä on tapana kasaantua. Minuun iski flunssa ja varsin ärhäkkä poskiontelotulehdus, joten olen ollut käytännössä lähes koko viikon toimintakyvytön. Autosta hajosi mittaristo ja jarrut, tietenkin sillä viikolla kun se olisi pitänyt katsastaa (nämähän kannattaa jättää aina siihen viime tippaan...). Iv-putkien eristämisen kanssa tuli sitten pikkuisen kiire ja kaikenlaista pientä juoksevaa asiaa oli noin miljoona. Putkarikin kävi laittamassa lattialämmöt päälle yms. M otti lopulta pari päivää palkatonta ja sai kaikki akuutit hommat tehtyä. Autokin saatiin korjattua ja katsastettua onnellisesti. Viikonloppuna isän kanssa nakuteltiin ulkovuorausta ja käytiin lyömässä postilaatikko paikalleen.

Tiiviysmittaus tehtiin tänään (vähän sillain niinku unohdettiin koko asia, mittaushan olisi järkevintä hoitaa vähän aiemmassa työvaiheessa, jotta mahdolliset korjaukset onnistuvat kivuttomammin). Ilmavuotoluvuksi tuli 0,33 joka on erinomainen tulos. Rakennusvalvonta oli asettanut meille luvassa ehdon, että luvun tulee olla alle 1,2 ja sen alle päästiin heittämällä. Passiivitalon raja-arvohan on 0,6. Olemme tyytyväisiä.

Kuvitelkaa, meillä on huomenna perjantaina käyttöönottotarkastus aka muuttotarkastus. Aika siistiä (siis jos se menee läpi :D).

Riekko in action ja meidän postilaatikko!

Tuntuuko teistäkin joskus siltä, että...

...on pakko nostaa kädet nyrkissä ylös ja vetää itkupotkuraivarit pintamateriaalien takia? Ärsyttää ja vähän jo kyllästyttääkin tämä oma päättämättömyys. 114 neliöisen talon sisustamisen piti olla helppo nakki, mutta kun budjetti on rajallinen (en tosin ole lainkaan varma helpottaisiko ongelma mikäli ei tarvitsisi budjetista murehtia?) ja suurin osa huonekaluistakin saadaan hankittua vasta paaaaljon myöhemmin, niin jo on pää pyörällä. Pinterest on muuttunut aiemmasta ehtymättömästä inspiraation lähteestä ahdistuksen keitaaksi. Ehkä oon selannut sitä liikaa? Pitäisi varmaan ottaa joku aikalisä ja laajentaa se koskemaan myös rautakauppoja?

Vessa ja makuuhuone nro 2 ovat ne tämän hetken murheenkryynit. Ongelma on se, että tiedän varsin hyvin mitä en halua, mutta en ihan tarkalleen tiedä mitä haluan. On mulla ehkä joku käry siitä, mitä tahdon mutta en vain onnistu oikein saamaan siitä täysillä kiinni. Ehkä tämä helpottaa, kun huoneet ovat pohjamaalissa? Positiivinen asia lienee se, että muihin huoneisiin on olemassa jo kuitenkin jokin suunnitelma. Tosin olen alkanut vähän epäilemään jo niitäkin... Hehhehe.

Ei mietitytä eikä stressaa se, jaksetaanko tai osataanko asentaa lattiat ja tapetit ja laatat ja kalusteet. Se stressaa, tykkäänkö mä sitten niistä kans vai toteanko vuoden päästä että shit, pieleen meni. Mielessä kummittelee vieläkin ensimmäiseen kotiimme kahdeksan vuotta sitten yhdessä ostamamme Jyskin Samurai-matto, joka oli silloin aivan todella loistava idea ja hienoin matto ikinä! MITÄ ME OIKEIN MIETITTIIN?! Samurai-matto! Tällaisia virhearvioita ei todella saa nyt tapahtua.  Okei, tuo nyt oli sinänsä aika mitätön ja pikkuinen moka, koska maton voi aina näppärästi uusia (paitsi kun oltiin tuolloin köyhiä opiskelijoita, niin eipä voinut ja siinä sitten tuijoteltiin Samurai-mattoa aika pirun pitkään). Seinät nyt on onneksi suht helppo ja edullista maalata uusiksi, mutta vessan laattoja ei ihan heti kiinnostaisi vaihtaa.

Tämä on niin hullunkurista, sillä 1,5 vuotta sitten oltiin tosiaan ostamassa taloa, jonka vessaan ei tajuttu edes kurkistaa ennen kuin jo lyötiin tarjous tiskiin. On tuo ihmismieli vähän hölmö välillä.

Paitsi hei, ollaan me sentään jotain päätetty. Me laitetaan nyt sittenkin se vinyylilattia eikä mikrosementtiä eikä laattaa (sitä tulee kyllä eteiseen). Enpä olisi tämänkään päivän uskonut koittavan! Jännittää ihan, mitä käänteitä tässä vielä ehtii tapahtua, huhhuh. Vinyylin väriä en kyllä ole uskaltanut vielä edes ajatella.

Tulipa vähän avautumista. Haluan kuitenkin kirjoittaa tänne niitä todenmukaisia fiiliksiä ja ajatuksia, joten avautumispostauksilta ei silloin voi välttyä. Ehkä joku saa näistä vertaistukea tai jotain omaan projektiinsa, sllä olen ymmärtänyt että pintamateriaalit ovat monen muunkin raksaajan murhe. Vaikka niiden pitäisi olla se kaikista kivoin ja odotetuin juttu, mutta ei. Mielummin sitä kaivaisi viemäriputkea soraan.

Tapahtui muuten tuossa myös pikkukämmähdyskommähdys. Olimme muuratessamme keskittyneet niin paljon mahdollisimman järkevään harkkojakoon, että yksi olennainen asia jäi huomaamatta. Nimittäin makkarista kylppäriin johtavan oven paikka muuttui aika paljon ja nimenomaan epäedulliseen suuntaan eli makkarin oven suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun makkarin ovi on auki niin ovi menee osittain tuon kylppäriin johtavan oven päälle. Ovi ei voi avautua toiseen suuntaan, sillä sillä puolella on vaatekaapit ja se rajoittaisi tilan käyttöä muutenkin. Ainoa ratkaisu on asentaa liukuovi, joka liukuu vaatekaapin taa. Idea on joko vallan erinomainen tai sitten ihan susi.

Voi hyvää päivää.

Seiniä ja pistorasiagate

Heti alkuun on pakko todeta, että on meillä vaan mahtavia ystäviä, jotka pyyteettömästi jeesaavat. M:n veli on tehnyt parin viikon aikana huikeaa työtä kylppärin muurattujen seinien parissa. Niitä on tasoitettu ja suoristettu. Olemme saaneet viimeisen parin viikon aikana myös väliseinärunkoja pystyyn kiitettävästi ja enää puuttuu rungot vain tuvan toiselta puolelta, jonne niitä tuleekin sitten vähemmän. Sähköjäkin on saatu vedettyä lisää. Keittiö ja kodnhoitohuone on saatu varastoitua menestyksekkäästi pariin eri pinoon tupaan ja makkariin. Niiden olemassaoloa tuskin edes muistaa. Kodinkoneet pitävät majaa vierashuoneessa. Onneksi Ikea pakkaa tiiviisti.

Osa seinistä on jo levytettykin toiselta puolelta.Villoja emme ole vielä uskaltaneet lätkiä seinään ja vastaava mestarikin oli sitä mieltä, että odotellaan vielä jotta lattia saa vähän enemmän hikoiltua kosteutta pois. Eipä tässä mikään kiire ole, valustakin on vasta alle kaksi kuukautta aikaa ja muutakin hommaa riittää. M lähti eilen viikoksi työreissuun ja koska yksin on aika vaikea tässä kohtaa tehdä mitään muuta, niin aloin pakkeloimaan levytettyjä seiniä. Toistaiseksi homma on sujunut ihan ok, mutta katsotaan missä kohtaa pinna katkeaa... :D Jollain oudolla tavalla pakkelointi on aika kivaa!

Seinäpintaa.

Olen kuumeisesti pohtinut tuvan seinien väriä ja voi tsiisus, kun voi olla hankalaa! Mulla on läjä Tikkurilan sävylappusia tökättynä koolauspuiden väliin ja niitä on tuijoteltu nyt tuntitolkulla. Todennäköisesti muihin huoneisiin tulee yleissävyksi se vuorenvarma Paperi, mutta tupaan tahtoisin jotakin ihan hitusen harmahtavaa. Lähinnä siksi, että takka on kiiltävä valkoinen, joten olisi kiva jos sille saisi jotakin kontrastia. Mutta olisko se harmaa sitten kylmä vai lämmin, tumma vai vaalea? Vai maalaisiko takkaseinän eri sävyllä kuin muut seinät? EN MINÄ TIEDÄ.

Ainiin, meillä on myös pikkuongelma nimeltä kylppärin pistorasia. Kappas vain, suihkut ovat liian lähellä peilikaapin paikkaa, joten pistorasiaa ei saa sinne laittaa. Läpällistä pistorasiaa, suljetun kaapinoven taa. Iso riski terveydelle. Minun mielestäni tuo pistorasia kuuluu osastolle "ihan sama", mutta sähkäri ja M ovat sitä mieltä, että kyllä se täytyy sinne kylppäriin saada. Mikäli laittaisimme lasiseinän allaskalusteen ja suihkun väliin, niin ongelma olisi sillä ratkaistu. Mutta kun mulle se ei ole vaihtoehto. En todellakaan halua mitään lasiseinää. En tiedä miksi, mutta kun en vaan halua. Never. Olisin ollut valmis muurattuun ja laatoitettuun, matalahkoon seinään (jonka päälle saisi aseteltua kaikki ihanat shampoopullot yms.), mutta sekään ei käy. Koska kaadot ja koska sen pitäisi olla sitten tyyliin kattoon asti korkea, jotta määräykset täyttyisivät. M myös irvistelee tälle vaihtoehdolle, koska se tietäisi lisää muurausta (joka kuuluu osastolle "yök, ei enää ikinä").

Olisi ollut fiksua sijoittaa allaskaluste peilikaappeineen pöntön vastakkaiselle seinälle (pinkki ruksi pohjakuvassa), mutta en muista kuollaksenikaan, miksi emme tehneet niin. Siihen oli jokin todella järkevä syy aikoinaan. Ehkä siksi, että pohjakuvan perusteella se ei olisi siihen oikein sopinut. Nyt kuitenkin kun tila on valmis, niin kyllä siinä vaan olisi sopiva paikka... Huokaus. Olin kuitenkin kaavaillut tuolle pöntönvastakkaisseinälle jo aiemmin paikkaa pyyhenaulakolle ja ratkaisuna pistorasiagateen pohdin, että jospa askartelisi naulakon yläpuolelle pitkän, kiinteän, matalahkon kaapin. Sen sisälle voisi sulloa sitten sen pistorasian. Ongelma olisi onnellisesti sillä ratkaistu.

Tähän tyyliin. Ilman tuota välihyllyä ja pyyhekoukut korkeammalle. Kuva: Pinterest.

Esittelin tämän idean sähkärille ja M:lle ja sain osakseni samoja katseita, kuin vetäessäni "meille ei tule lasiseinää" -kilareita. Että enpä tiedä sitten! Surkeaa suunnittelua, josta ei voi kuin itseään syyttää.

Btw, nyt Kaarnasta koti on myös Bloglovinissa. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!