tiistai 22. joulukuuta 2015

Heat is on

Viikonloppuna tapahtui raksaajan kaikkia aisteja hivelevää edistystä. Ihanaa, kun saatiin talkooapua, sillä kahdestaan ei oltaisi saatu näitä tehtyä! Lattia on nyt asianmukaisesti raudoitettu ja tassutettu, ovet ovat paikoillaan, sähköä tulee pistorasiasta ja puhallin puhaltaa taloa lämpöiseksi. Otimme tietoisen riskin ja jätimme raksaovet hankkimatta (oikeasti tuli vain jäätävä kiire ja raksaovet unohtuivatkin siinä hässäkässä ihan kokonaan...oops). Talossa on nyt siis lopulliset ovet ja ne tullaan suojaamaan mahdollisimman hyvin. Eipä niistä kukaan muu oikein kulje kuin me itse, joten jos niihin tulee tälliä niin peiliin saa katsella. Saa nähdä miten käy.


Lattialämmityksen asentaminen olisi seuraavaksi vuorossa. Sen piirroksia ollaankin odoteltu jo aika kauan. Ne on kuulemma lähetetty meille aikoja sitten, mutta ei ole näkynyt. Olisko posti hukannut... No, loppusuoralla ollaan kuitenkin lattian suhteen ja fiilis on hyvä! Eilen siivottiin pihapiiriäkin. On aina mukavampi aloittaa seuraava työvaihe ns. puhtaalta pöydältä, kun maassa ei loju ympäriinsä epämääräisiä styroksinpaloja yms. Sain myös vihdoinkin roudattua takapihalla nököttävän sinisen radonputken kaatiskasaan. Enää se hirvitys ei häiritse mua katsellessani olkkarin ikkunoista ulos.

Mukavaa joulua kaikille! Kanssaraksaajat, muistakaahan levätä :)

torstai 17. joulukuuta 2015

Valaisimet

Pääsin osallistumaan taloon.com:n verkkokaupassa olevaan Sisustusniksit-kilpailuun, jonka aiheena on kertoa omista suosikkivalaisimista. Meillä on motivaatiokämpässä tällä hetkellä pitkään mukanamme kulkeneita valaisimia, joista suurin osa on jo parhaat päivänsä nähneitä. Yksi valaisimistamme on kuitenkin ylitse muiden: Eero Aarnion Innosol Origo -kirkasvalolamppu. M antoi sen minulle lahjaksi kun menimme naimisiin vuonna 2011. Pidän valaisimen muotoilusta ja käytännöllisyydestä sekä siitä, että se näyttää hyvältä niin lattiatasolla kuin pöydän päälle nostettunakin. Se on kevyt, joten sitä on helppo siirrellä kantokahvasta mikäli sattuu kaipaamaan extravaloa vaikka sohvan viereen lukuhetkeä varten. Valaisimessa on lisäksi himmennin. Täydellinen kokonaisuus! Koen, että kirkasvalolla on ollut myös piristävä vaikutus syksyn ja talven pimeydessä. Näitä Aarnion valaisimia voisin hankkia meille enemmänkin.

Kuvat: Innolux ja Pinterest
Meille on tulossa led-valaisimia koko taloon, mutta koska budjettiin ei saatu sisällytettyä valaistussuunitelmaa niin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin suunnitella se itse. Suunitelmaan ei rehellisyyden nimissä ole vielä uhrattu kovinkaan montaa ajatusta, mutta laitan sen tänne aikanaan  näytille kunhan saadaan se joskus valmiiksi. Olokeittiöön ja kylppäriin suunnittelimme panostavamme himmentimiin, jotta tunnelmaa saa helposti muutettua. Olen kaavaillut ledien lisäksi myös perinteisiä kattovalaisimia ainakin makkareihin, työhuoneeseen, keittiöön (pöydän yläpuolelle) ja eteiseen.

Olen viime vuosien aikana mieltynyt erityisesti puisiin tai puuta sisältäviin valaisimiin, joista kaikkien aikojen suosikkini on monelle tuttu Seppo Kohon suunnittelema Secto Octo 4240 . Se olisi täydellinen keittiöpöytämme yläpuolelle, mutta suolaisen hintansa (~725 eur) takia se jää suosiolla haaveisiin.
Seppo Kohon Secto Octo 4240. Kuvat: Pinterest
Habitare-messuilla törmäsimme Visapajan valaisimiin ja ihastuimme niihin heti.  Designista ja teknisesta suunnittelusta vastaa Esko Saarinen. Valaisimet ovat hieman samantyylisiä kuin Secton valaisimet. Olen miettinyt meille eteiseen mallia H1530 tai H1520 vaalean tammen tai kuultovalkean koivun värisenä. Budjettiinkin nuo juuri ja juuri sopisivat (185 eur ja 155 eur).

Visapajan valaisimia. Kuva: Visapaja, www.visapaja.fi
Koska talomme sijaitsee metsän keskellä ja lähimmät katuvalotkin ovat kilometrin päässä, on myös pihavalaistus pohdinnan alla. Pimeää nimittäin piisaa. Taloon on tulossa ainakin ulkoseinävalaisimet, jotka valaisevat seinää sekä ylös että alas. Taloon.comin valikoimasta löytyi potentiaalinen vaihtoehto, Konstsmide Modena, jota ei ole hinnalla pilattu (23,50 eur / kpl). Etuoven katokseen täytyy vielä miettiä jokin fiksu systeemi ja etupihalle haluaisin liiketunnistimella toimivan valon (voi sitten yksin kotona ollessa säpsähdellä sen syttymistä "mikäkuka siellä liikkuu??").

Konstsmiden Modena. Kuva: taloon.com


Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.com:in blogikilpailuun http://sisustusniksit.fi -valaisinhaaste kutsuttuna. Äänestämällä suosikkikirjoitusta osoitteessa http://sisustusniksit.fi voit voittaa 300e valaisinlahjakortin taloon.comiin.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Lattia-aherrusta

Blogi on ollut pari viikkoa ihan hunningolla raksaajille tutun kiireen takia. Pahoittelut jo etukäteen sekavasta tekstistä, hieman vaikeaa on enää muistaa pikkuisen väsähtäneenä mitä kaikkea ollaan saatu tehtyä ja missä järjestyksessä. Tärkein kuitenkin ensin: meillä on sähkö! Kaupungin sähkärit kävivät eilen kytkemässä sen! Whuuu!

Olemme nyt viimeiset pari viikkoa heiluneet erittäin intensiivisesti lattiahommissa. Lisäksi ollaan saatu viimeisteltyä etupihaa ja tietä ylijäämäsoralla, jota sitten pienoisten väärinymmärrysten takia heitimme talosta ulos 3 cm kerroksen verran enemmän kuin olisi oikeasti tarvinnut :D Tee työtä, jolla on tarkoitus. En tahdo edes tietää, mitä tuo on kuutioissa. Saadaanpa ainakin paksu lattia ja mikä tärkeintä: etupihalla ei ole mudasta tietoakaan.

Tie
Reilu viikko sitten saimme tasoitettua talossa soran oikeaan korkoon ja kylmävesiputketkin tuli asennettua. Viime viikon arki-illat puurrettiinkin sitten styroksien kanssa. Alkuun homma tuntui etenevän vikkeleästi, mutta loppua kohden hidastui huomattavasti. Esimerkiksi teknisessä tilassa riitti yllättävän paljon pähkäilemistä ja askartelemista.

Raksakoiriakin alkaa jo vähän väsymys painaa.
Viime viikon loppupuolella styroksit olivat vihdoin onnellisesti paikoillaan ja päästiin lämminvesiputkien pariin. Saimme lainaan kätevän koneen, jolla sai näppärästi sulatettua styroksiin roilot putkia varten. Ihan mun lempparipuuhaa!

 
Sunnuntaina valmista.
Ensi viikonloppuna saamme apuvoimia paikalle, joten ohjelmassa on ehkäpä ovien asennusta ja verkkojen kantamista sisälle, mikäli emme saa niitä kahdestaan tämän viikon aikana. Verkot tilasimme taloon.com:sta ja toimitus saapui juuri sopivaan aikaan :) Lattialämmitysjärjestelmän pitäisi saapua raksalle tänään. Edelleen muuten ne koolaukset puuttuvat päädystä, vaikka kovasti uhosin että ne valmistuvat ihan näillä näppäimillä. Ehtiihän niitä!


perjantai 4. joulukuuta 2015

Budjetti

Maatöiden lasku tipahti eilen postiluukusta ja voi sitä riemua! Kustannukset olivat 36 % alle sen, mitä olimme siihen budjetoineet! Tätä ollaan nimittäin jännitetty ja paljon. Onneksi meillä oli niin paljon omaa käyttökelpoista maata niin saatiin todella hyvät säästöt. Budjetin ollessa ajankohtainen oli Karoliina KOTI-blogissa sopivasti haastanut raksabloggaajia avaamaan budjettiaan muiden raksaajien avuksi. Tästä insipiroituneena ajattelin tarinoida hieman rakentamisen kustannuksista. Meille oli suurta apua muiden budjeteista laatiessamme omaamme, mutta kuitenkin takaraivossa oli jatkuvasti ajatus siitä, että kenenkään toisen budjettia ei yksinkertaisesti voi soveltaa suoraan omaan projektiin.

Pitkään olemme miettineet oman budjettimme julkaisemista täällä. Se ei kuitenkaan tunnu hyvältä idealta kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että jotenkin sitä haluaa pitää näin suuret rahaan liittyvät asiat yksityisinä. Toinen syy liittyy budjetin soveltamiskelpoisuuteen. En nimittäin usko, että meidän budjettimme on sovellettavissa kauhean hyvin kovinkaan moneen muuhun hankkeeseen. Koti Betonia- blogin Sanna oli kommentoinut Karoliinan tekstiä hyvin: pelkkä hinta ei välttämättä ole niin informatiivinen kuin itse tarina. Esimerkiksi meillä maaperä vaikutti todella paljon maatöiden kustannuksiin emmekä tahdo, että joku vahingossa soveltaa meidän budjettiamme tältä osin omalle kallio- tai peltotontillensa. Sähkö- ja vesiliittymissäkin on ihan uskomattoman paljon hajontaa, mutta saatan kuitenkin avata niitä ja muita lupamaksuja tänne jonkin verran joskus toiste. Ne tuntuvat nimittäin tulevan monelle yllätyksenä eikä taida olla tavatonta, että ne unohdetaan budjetista lähes kokonaan. Karoliina oli laatinut hyvän excel-pohjan kivi/rinnetalon budjetille. Kannattaa tutustua.

Mainittakoon, että meillä on melko matala budjetti ja sillä hinnalla emme saisi vastaavaa taloa tältä alueelta näin suurella tontilla. Muutaman kilometrin päässä tontiltamme on uusi asuinalue, jossa viisi kertaa pienemmästä tontista saa maksaa jopa kaksi kertaa enemmän. Me rakennamme mielellämme haja-asutusalueelle (oikeastaan muuta vaihtoehtoa emme edes miettineet), mutta ei se ole kaikille sopiva juttu.

Olemme laatineet budjetin tarkoituksella hieman yläkanttiin, jotta siinä olisi tilaa mahdollisille yllätyksille ja ylityksille. Liian optimistiseksi sitä ei missään nimessä kannata tehdä. Tässä joitakin vinkkejä sekä huomioita ja valintoja, jotka vaikuttavat meidän talomme kustannuksiin:

* Talopaketin valinta
Ei riittäneet meidän rahat Kannustalojen Latoon (tai olisivat varmaan riittäneet, mutta todella tiukkaa olisi kyllä tehnyt), joten oli tyytyminen Kastellin Kaarnaan, jota olemme muokanneet latomaiseksi. Onhan tämäkin mainio eikä nyt ihan oikeasti ole mitään valittamista, mutta myönnettäköön etten päässyt hetkeen yli "feikki-Ladosta" :D Meidän talomme on aika kompaktinkokoinen (asuinneliöitä 114), joten sekin vaikuttaa kustannuksiin. Kaikkea kuluu vähemmän.

* Autotalli joskus toiste
Ei uskallettu vielä rakentaa autotallia, rakennetaan se sitten myöhemmin.

* Piha suurimmaksi osaksi luonnontilassa
Muovataan pikkuhiljaa talon valmistuttua, kun keksitään mitä sille tehdään. Ei kuitenkaan kummempia istutuksia, pengerryksiä tms.

* Työkalut
Suurin osa työkaluista meillä on jo valmiiksi hankittuna (kiitos M:n harrastusten) eikä niitä ole huomioitu budjetissa.

* Omalla työllä
Teemme itse lähes kaiken, minkä vain pystymme. Emme siis palkkaa ainuttakaan maalaria, timpuria, muuraria, pihasuunnittelijaa... Hartiapankkikuviota helpottaa huomattavasti se ettei meillä ole jälkikasvua, joten voimme keskittyä täysillä rakentamiseen. Omalle työlle on vaikea laskea hintaa, ja tokihan ammattilainen saa työn tehtyä huomattavasti nopeammin kuin hartiapankkirakentaja, joka käyttää rakentamiseen väkisinkin enemmän aikaa. Ajan voi ajatella maksavan siinä mielessä, että muutto uuteen kotiin hidastuu. Mutta kun tietää kuinka paljon esimerkiksi kokopäiväinen timpuri (saati kaksi) kustantaa kuukaudessa, niin kyllä vaan tulee motivaatiokämpästä maksamamme vuokra monen monta kertaa halvemmaksi. Lisäksi me todella pidämme rakentamisesta ja siitä, että on tekemistä. Jos olisimme enemmän mukavuudenhaluisia, niin tämä ei olisi vaihtoehto.

* Pihistelyn ja panostamisen sopivan suhteen löytäminen
 Emme tarvitse designia, hienoimpia laattoja tai upeimpia kylppärikalusteita (joo, kyllä se välillä kiukuttaa ettei voi saada JUST sitä mitä haluaa, mutta minkäs teet). Meille kelpaa esimerkiksi mainiosti kympin neliöhinnan laminaatti makkareihin, kun taas olokeittiön lattia tulee olemaan vähän arvokkaampaa laattaa. Kaikesta ei kuitenkaan kannata pihistää eikä tyytyä halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, sillä se saattaa kosahtaa omaan nilkkaan myöhemmin.

* Kilpailuttaminen
Kannattaa kilpailuttaa lähes kaikki mahdollinen. Kilpailuttamisen lisäksi kannattaa ehdottomasti pyytää suosituksia urakoitsijoista esimerkiksi vastaavalta mestarilta tai tuttavilta. Mielummin kuitenkin maksaa vähän enemmän kunnolla tehdystä työstä kuin korjaa jonkun toopen jälkiä. Ylipäätään kannattaa selvitellä etukäteen millaista tyyppiä on raksalle ottamassa eikä ottaa heti suorilta sitä kaikista halvinta, joka lupaa kuut ja tähdet taivaalta.

* Ikea
Ihana, ihana, ihana Ikea. Keittiö JA kodinhoitohuone koneineen (paitsi liesi ja pesukone) irtosivat yli puolet halvemmalla, kuin Puustellista vastaavanlainen keittiö koneineen.  Ikeasta saimme vielä lahjakortin, jolla voimme ostaa esim. vaatekaapin. Vaatekaappeja on katseltu paljon eri liikkeissä ja kyllä Ikea vaan tuntuu vievän voiton hinta-laatu-suhteellaan.

torstai 3. joulukuuta 2015

Takka

Suunnittelimme käyttävämme Kastellilta saamamme Kastelli-rakentajan Tukun (sain useampaan kertaan tarkistaa tukun nimen kirjoitusasun ennen kuin sain sen oikein) etusetelin takkaan. Tukusta on tilattavissa Uuniseppien takkoja, joten suuntasimme toissapäivänä heidän myymäläänsä. Siellä meitä palveli ja opasti aivan ihana ja asiantunteva myyjä. Hänellä oli myös paremmin (=erinomaisesti) hallussa tukku- kuvio kuin tukun henkilökunnalla itsellään. Meille oli tähän asti nimittäin epäselvää mm. kuka tilaa, kuka toimittaa, kenellä vastuu, kuka laskuttaa ja ketä ja ovatko hinnat samat. Selvisi, että kaiken pitäisi järjestyä näppärästi eikä meidän tarvitse kuin tehdä Uunisepille tilaus ja he sitten laskuttavat tukkua, jolla on hallussa meidän etusetelimme. Huojentavaa tietoa, sillä jännittimme minkälainen säätö tästä mahtaa tulla.

Olimme jo ehtineet selata Uuniseppien kuvaston moneen kertaan kannesta kanteen ja valinneet pari miellyttävää mallia, joista toinen on Kuura ja toinen Riekko, kumpikin leivinuunilla varustettuna. Uunisepillä kävi ilmi, että Kuura ja Riekko ovat käytännössä samanlaiset, mutta Riekko on kokonaan päällystetty kaakelilla kun taas Kuurassa kaakelia on vain edessä ja muualla slammaus. Riekko miellytti meitä ehdottomasti eniten, mutta tipahti budjettisyistä pelistä. Buhuu. On se kaakeli vaan sen verran arvokasta.  Myymälässä takkoja tutkailtuamme potentiaaliseksi vaihtoehdoksi nousi myös hieman edullisempi Katri, mutta luukun pieni koko ei lopulta miellyttänyt meitä juuri lainkaan. Hintaero Katrin ja Kuuran välillä oli niin pieni, että päädyimme lopulta Kuuraan.

Takkafinalistit. Kuvat: Uunisepät.
Vielä pitäisi päättää takan värit. Kuvan mukainen musta kaakeli miellyttää kummasti eniten, mutta taitaa olla turhan synkkä kun keittiökin on musta. Meidän sohvakin on musta. Hirvittää, että olokeittiöstä tulee liian musta... Siispä alustavien keskustelujemme perusteella olemme päätymässä antiikkilaastilla slammattuun (=valkoinen) pintaan ja eteen valikoituu todennäköisesti valkoinen kiiltävä kaakeli. Haluaisin kaakelia vielä hieman enemmän reunoille kuin tuossa kuvassa, ja se on kuulemma mahdollista.

Pintavaihtoehtoja. Valitse näistä nyt sitten.... Kuva: Uunisepät
Jotta homma ei olisi liian helppoa, niin tokihan luukkujakin on saatavilla eri väreissä. Kulta ei iske yhtään eikä se meidän sisustukseen sopisi muutenkaan. Mustakromi on ehkä liian musta valkoisen rinnalla, joten jäljelle jää satiinikromi tai kromi. Kumpikin aika kivoja. Ehkä satiini on vähän hienompi?

Luukkuvaihtoehtoja. Kuva: Uunisepät
Takka tulisi tilata kun lattiavalu valmistuu ja se pitäisi asentaa ennen puhallusvillojen laittoa. Ihanaa, kun pakettiin kuuluu myös asennus eikä meidän tarvitse miettiä ja huolehtia esimerkiksi läpivientejä ja hormia. Tokihan se myös näkyy hinnassa, mutta tästä maksamme mielellämme. Ei olla kumpikaan takkoja koskaan asennettu niin eipähän tarvitse ottaa siitä stressiä. Oikeastaan on aika mukava ajatus, että joku tulee meille tekemään edes jotain alusta loppuun!

maanantai 30. marraskuuta 2015

Viemärit

Viime viikon aikana saimme rehkittyä täyttöjen määrät oikeiksi ja viemäritkin tupsahtivat tupaan. Muutaman kulman meidän putkari vielä hoitaa kohdilleen niin se on sitten siinä. Nyt voi alkaa pikkuhiljaa kantaa lattiastyrokseja sisälle.


Jospa sen lattiavalun saisi tehtyä vielä tämän vuoden puolella. Ja jos ei saa, niin sitten ei. Oli vähän hölmöä asettaa marraskuun tavoitteeksi se, että valu on valmis. Meinasi nimittäin stressi ja kiukku iskeä, kun tajusin että eihän se piru vie onnistu mitenkään. Juuri tämän takia emme alunperin ole laatineet aikataulua talon valmistumiselle. Lähinnä suunnitelmat ovat olleet tasoa "olisi mukavaa, jos päästäisiin muuttamaan ajankohtana x".  Näköjään ei kannata myöskään aikatauluttaa projektia pienempiinkään osiin... :D Kun käytännössä kahdestaan rakennetaan niin homma etenee aika paljon hitaammin kuin niillä, jotka rakennuttavat. Nyt kun illat ovat pimeitä eikä meille saa raksalle vielä valoa ellei jaksa kuunnella aggregaattia niin aika hiljaista on tekeminen ollut. Aina ollaan jotain saatu aikaan, mutta viikonloppuisin ollaan sitten rykäisty.

On ollut tosi yllättävää huomata, kuinka paljon kunto ja kestävyys sekä toki myös kulutus ovat kasvaneet projektin aikana. Ruokaa saa syödä ihan järjettömiä määriä eikä kaikkia paitoja voi enää pitää päällä, sillä kädet eivät mahdu hihoihin. Ihmekös tuo toisaalta, täyden raksapäivän jälkeen askelmittari näyttää yleensä jotakin 15 000 paikkeilla ja kun ei siellä tule pelkästään käveltyä.

Tulevan viikon aikana ajateltiin roudata ne styroksit sisälle, koolata yksi pääty ja meikä aikoo levittää muutaman kuution soraa etupihalle. Sorakasa on nimittäin pikkuisen tiellä tuossa kodinhoitohuoneen oven edessä. Olisi myös mukavaa saada kasa pois edestä ennen talven tuloa.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Tilanne nyt

"Hei tänä viikonloppuna täytyy muistaa ottaa se järkkäri mukaan raksalle, jotta saadaan kunnon kuvia otettua valoisaan aikaan." Jepjep niinpä niin.... Tässä  kännykkäkamerakuvin höystettynä tilannetsekkaus, joka sisältää tässä kohtaa lähes pelkästään plussia!


+ maatyöt ovat valmiit ja kaivuri on poistunut tiluksiltamme
+ tie, meillä on oma tie!! Tosin se täytyy vielä lätkätä/tasoittaa, jotta siitä uskaltaa ajaa muullakin kuin raksapakulla. Tähän asti olemme käyttäneet myyjän tietä, joka jätettiin hänelle, jotta hän pääsee kulkemaan sujuvasti mailleen, jotka jatkuvat meidän tonttimme takana. Me ostimme sitten kaistaleen maata omaa tietä varten.

Tie
+ sähkäri kiipesi meidän sähkökaapelin ylös tolppaan (kaikki sähkärit ei sitten tuota kiipeämistä tee ollenkaan, oli vähän yllätys) ja nyt odotellaan Elenian väkeä kytkemään kaapelia. Huvittavaa, että Elenian heppu kiipeää tuonne tolppaan kytkemään sähkön, mutta sama kaveri ei voi tietenkään kiivetä kaapelia sinne, joten meidän täytyi hankkia siihen erikseen joku hommansa osaava. Nojoo kyllähän se näinkin hoituu, mutta onpa taas jotenkin hankalaa.  Tai mistä minä tiedän tämän järjestelyn syvällisempiä syitä, mutta eikö sitä nyt olisi voinut yhdellä kiipeämisellä hoitaa?
+ sähkökaappi on ripustettu seinälle eli ihan pian saadaan sähköt meille! Vihdoinkin! Päästään eroon aggregaatin jylinästä
+ Vesivekiltä saatiin hyvä tarjous kattoturvasta ja ränneistä
+ pitkien sivujen ristikoolaukset on saatu naputeltua paikoilleen
+ lattiavalusta ja lattialämmitysjärjestelmästä on pyydetty tarjoukset

Viimeinen kärryllinen
Ja sitten se miinus:
- Havaitsimme, että talossa on 6-10 kuutiota liikaa täyttöä.  Uuups. Tämähän oli tietysti ongelma, sillä jos täyttöä on liikaa niin lattiavalu jää liian ohueksi. Onneksi kaveri tuli jeesaamaan ja saimme heivattua ylimääräiset sorat ulos viikonlopun aikana. Ei tarvi taas murehtia ettei tullut ostettua tälle syksylle sitä salikorttia.

Aika hyvä jo.








sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kolmen koon viikonloppu: keittiö, kodinhoitohuone ja koolaus

Ikeassa on 15.10.-10.11. keittiöviikot, joten hyödynnettiin ne ja ostettiin tuossa viime perjantaina keittiö ja kodinhoitohuone. Jaa, miksi Ikeasta? Syy nro 1: raha. Emme olisi saaneet tällaista keittiötä muualta budjettimme mukaisella hinnalla. Olemme myös kuulleet Ikean keittiöistä lähes ainoastaan pelkkää hyvää: laadukkaita ovat. Tokihan suunnitteluohjelma aiheutti lievästi sanottuna hampaidenkiristystä moneenkin otteeseen, mutta samapa se. Pääasia, että meillä on meitä miellyttävä keittiö ja kodinhoitohuone tilattuna eikä niille tarvitse juurikaan uhrata ajatuksia enää, kun muut hommat raksalla vievät aikaa ja energiaa. Sovittiin toimitus helmikuun lopulle, sillä sitä myöhemmäksi ei keittiöviikoilta ostetuille keittiöille toimitusta saanut.

Keittiöön ostettiin suurin osa kodinkoneistakin lukuunottamatta liettä, liestituuletinta ja hanaa. Meille on tulossa liedelle 4 x kaasupoltin ja 2 x keraaminen keittotaso, jotka saamme muualta halvemmalla. Liesituulettimen haluaisimme kytkeä huippuimuriin ja Ikea ei sellaisia vaihtoehtoja tarjoa lainkaan (näistä olisi muuten kiva saada vinkkejä! Mieluiten mahdollisimman siro ja yksinkertainen kapistus). Kodinhoitohuoneeseen tulee vain kiintokalusteet. Pesukone ja allas hanoineen hankitaan sitten erikseen.

Keittiö. Kuvat: Ikea
Keittiöön ei tule yläkaappeja lainkaan, paitsi jääkaapin ja pakastimen päälle. Kaapit, tai oikeastaan laatikot, ovat lähes mustaa Tingsrydiä josta kuultaa puunsyyt vienosti läpi. Tasot ovat massiivitammea. Minulle olisi hyvin kelvannut halvempi tammilaminaattikin, mutta M tahtoi aitoa puuta, joten tällä mennään. Onhan tuo tammi todella hieno. Vetimien valinta oli astetta vaikeampi juttu, ja vielä perjantaina omaa vuoro odotellessamme puntaroimme Lansan ja Orrnäsin välillä. Lansa -vetimet ovat hitusen kevyemmät ja ohuemmat, joten päädyimme sitten niihin jottei keittiöstä tule turhan raskaan näköinen. Allas on musta Hällviken ja tarkoituksena olisi löytää sille kaveriksi musta/tumma hana.


Kodinhoitohuoneeseen valikoitui modernit Voxtorpin kaapit ja laatikot integroiduilla vetimillä. Tasoksi tulee Ikean uusi, betonia muistuttava laminaatti, jonka nimi muistutti grilliä ja jota saa kuulemma vain Tampereen myymälästä.


Raksalla on tapahtunut aika huimaa edistystä. Kaskipuu toimitti ovet, joiden asennusta vähän nyt tässä mietitään, että laitetaanko ne suojattuina suoraan paikoilleen vai hommataanko jostain (mistä?) raksaovet. Talo on saanut ylleen koolauksia, joita olemme tehneet silloin, kun ei ole ollut muuta akuuttia hommaa. Mikään varsinainen kiirehän ulkoverhouksella ei ole, mutta on se aina askel eteenpäin, kun vaan viitsii tehdä. Pitkien sivujen ristikoolaukset ovat muutamaa vaakakoolausta vaille valmiit ja toinen lyhyt päätykin on lähes kokonaan tehty. Varovasti voisi arvioida, että yhtä viikonloppurutistusta vaille on koolaus valmis. Vaakakoolaukset tuli naputeltua perinteisesti vasaralla isänpäiväviikonloppuna isän kanssa paikoilleen :) Hyvä tuli!

Viemäröinti- ja vesihommatkin ovat nytkähtäneet eteenpäin. Aika iso kaivanto tuolla tulevan kotitien kohdalla ja talon nurkalla on ollut...  Semmoinen 2,3 m syvä oja.... Pumppaamo on saatu monttuun paikoilleen ja tällä viikolla pitäisi viemäröintisysteemien ja tien olla valmiita. Parin viikon päästä olisi realistista saada sähkö kytkettyä. Kaivurimies lupaili, että maatöiden kustannusten pitäisi pysyä ihan hyvin budjetissamme, ja se oli erityisen helpottava tieto.
Näkymä kotitielle

maanantai 2. marraskuuta 2015

Pystyssä on

Kastellin timpurit saivat työnsä tehtyä viikko sitten ja allekirjoitimme silloin luovutussopimuksen. Nyt on raksan edistyminen tästä eteenpäin meidän vastuulla. Täytyy kehua ukkoja, sillä he tekivät todella hyvää jälkeä ja työmaa oli tosi siistissä kunnossa alusta loppuun. Nyt meillä on siis tönö pystyssä! Kuvat viime viikolta:





Viikonloppuna aloitimme ulkoverhouksen tekoa naulaamalla koolauksia. Lisäksi mittasimme ja merkkasimme huoneiden paikat viemäröintejä varten. Toiveena on, että lattiavalun ehtisi tehdä marraskuun aikana. Timpurit kävivät tänään asentamassa vielä etuoven katoksen (joka olikin aika erikoinen keissi heillekin, kun tätä talomallia ei ole juuri rakennettu vielä) ja kaivuri aloitti viemärilinjan kaivuun ja tien teon. Siellä onkin nyt sitten jonkin aikaa tie poikki talolle.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Työhuone

Työhuone on varmaankin talomme pimein huone, joten haluan sen ilmeen pysyvän mahdollisimman raikkaana ja valoisana. Vedenvihreä ja turkoosi ovat suosikkivärejäni, joten niitä haluan ehdottomasti käyttää talomme sisustuksessa ja minnepä muualle ne paremmin sopisivatkaan kuin juuri työhuoneeseen.  Sävy tulee todennäköisesti taittumaan enemmänkin vedenvihreään kuin alla olevan kuvan mukaiseen turkoosiin.

Kuvat: Pinterest

Meillä on tallessa isovanhempieni iso, vanha kirjoituspöytä, jonka olen kaavaillut ottavani käyttööni. Paitsi että se on hieno, siihen liittyy myös paljon muistoja. Tahdon panostaa työhuoneen toimivuuteen ja viihtyisyyteen erityisen paljon, sillä tulen todennäköisesti työskentelemään tulevaisuudessa lähes kokonaan kotoa käsin. Olen suunnitellut hankkivani  kirjoituspöydän ohelle pienen sähköpöydän, jotta pystyn tarvittaessa näpyttelemään tietokonetta myös seisoen. Selkä kiittää. Nojatuoleista en ole aiemmin innostunut lainkaan, mutta työhuoneessa sellainen voisi olla mukava olla olemassa. Jos se vaan mahtuu. Siihen voi sitten käpertyä mahdollisimman epäergonomiseen asentoon lueskelemaan materiaaleja ja tekemään muistiinpanoja samalla katsellen ulos isosta ikkunasta. Varsinaisen työtuolin virkaa toimittaa lilanvärinen satulatuolini, kuten tähänkin asti.

 Työhuone on aika pieni, alle 10 m2, ja lisäksi siitä on käynti vaatehuoneeseen, joka vähentää tilaa entisestään. Ihan kauheasti sinne ei siis voi tunkea tavaraa, joten huonekalujen määrä täytyy yrittää pitää aisoissa. Kirjahyllyä en varsinaisesti tarvitse, mutta hyllytilaa kirjoille ja kansioille järjestynee suoraan seinillle kiinnitettävien mahdollisimman yksinkertaisten hyllyjen muodossa.

Saa nähdä paljonko suunnitelmat ehtivät tästä vielä muuttua. On nimittäin yllättävän vaikeaa miettiä näitä sisustusjuttuja ja sisustaa tyhjästä, vaikka kuvittelin sen olevan helppoa. Toivottavasti tästä postauksesta tulee olemaan edes vähän hyötyä, kun h-hetkellä tuskailen, että mitä ihmettä tänne työhuoneeseen oikein piti laittaa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Viikko nro 1 Kastellin kanssa

Viiden päivän aikana Kastellin kaksi hirmuisen mukavaa timpuria olivat saaneet tosi paljon aikaan.  Perjantaina oli jo toisella puolella kattokin paikoillaan. On se vaan komea tuo Ruukin musta peltikatto. Kuvat puhukoot puolestaan.


Olohuoneen ikkunoita ja ovi  
Kodinhoitohuoneen ikkuna oikealla ja ovi vasemmalla
Lauantaina lyötiin kättä päälle raksapakusta, jonka saamme tänään, jei! Sanotaanko, että se on potentiaalisesti luotettava ja habitukseltaan suloisen rouhea, kuten raksapakun kuuluukin olla. Helpottaa eloa, kun on kaksi autoa joista toiseen jopa mahtuu tavaraa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Nyt se on sitten raksa

VIHDOINKIN!  Maanantaina saapui Kastellin toimitus. En päässyt itse paikalle, mutta M oli siellä ottamassa tavaraa ja ukkeleita vastaan.. Ihan outoa, ei nimittäin yhtään tunnu siltä, että jee nyt se meidän talo saapui ja nyt se alkaa rakentua.  Ehkä se tästä pikkuhiljaa konkretisoituu kirjaimellisesti pala palalta... Huikeeta kuitenkin, tätä hetkeä on hartaasti odotettu keväästä asti. Eilen tiistaina suuntasimme heti töiden jälkeen katsomaan, mitä timpurit olivat saaneet aikaan päivässä ja siellähän oli tapahtunut vaikka mitä. En osaa sanoiksi pukea sitä fiilistä, kun tontille tepasteltiin. Hurja muutos muutaman päivän aikana.

Peltikattokin saapui
Viime viikonloppunakaan ei paljoa lepäilty laakereillamme. Lauantaina isäni tuli taas jeesaamaan ja saatiin siirrettyä styroxit pois talopaketin tieltä, toimitettua kuormalavat paikalle ja laitettua radonhommelit (ehtaa ammattisanastoa) kuntoon. Kaivuri toi vielä pari kasaa soraa ja tasoitti ne, jotta talon taakse pääsee vähän helpommin isommallakin autolla. Sunnuntaina meillä oli risunpolttotalkoot tontin myyjän/naapurimaiden omistajan kanssa. Poltettiin sekä meidän että hänen risujaan. Näppärästihän tuo kävi kaivinkoneen kanssa, ei oikein olisi innostanutkaan lähteä käsipelin roudailemaan tuollaista määrää. Vielä noita risuja jäi meidän puolelle, täytyy talvella poltella pois.


Jaa'a, en tiedä olisiko tässä kohtaa järkevää vähän hengähtää. Nyt nimittäin loppui meidän osalta tiukkoja deadlineja vastaan tappeleminen, kun kaikki on saatu vihdoinkin valmiiksi talopakettia varten. Parin viikon jälkeen vasarat luovutetaan sitten taas takaisin meille ja rakentaminen jatkuu meidän toimestamme. Ollaan tässä muutama kuukausi painettu menemään tuolla tontilla kuin pienet eläimet iltamyöhään ja vaikka se on ollut mukavaa, niin aika ei ole tahtonut oikein muuhun riittää. Ei ole ollut varaa edes yhtä iltaa nipistää, sen verran tiukaksi tuli aikataulut vedettyä. Jos nyt vaikka ehtisi käydä kaupassa ihan ajatuksen kanssa, täydentää hätävara-ruokavarastoa, järjestää tämän projektin paperit ojennukseen ja pestä pari koneellista pyykkiä. Uunisepilläkin pitäisi vierailla ja se raksapaku on edelleen hankkimatta.

On mä vaan meistä ylpeä. Yksi iso vaihe on saatu maaliin hienosti vaikka saatiin ihan kunnolla tapella aikaa vastaan. Onneksi meillä on ollut myös ihanaa ja reipasta talkooapua!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Viikko aikaa talotoimitukseen

Viikonloppuna tuli heiluttua oikein huolella lapionvarressa ja saatiin epäilyistä huolimatta askarreltua parissa päivässä kahdestaan ulkopuolen täytöt eristeeseen asti valmiiksi ja laitettua sadevesiputket paikoilleen. Harmi ettei tullut laskettua kuinka monta kottikärryllistä lapioitiin ja kärrättiin hiekkaa, mutta tunteja koko hommaan meni arvioilta 15-16.  Tämmöinen toimistorotta nauttii, kun saa tehdä ruumiillista työtä ja näkee (voin kertoa, että myös tuntee) heti työnsä jäljen. Kaivuri viimeistelee tällä viikolla täytön ja laittaa tontin kuntoon Kastellia varten. On nuo meidän kaivuriukkelit kyllä täyttä kultaa, ei paljoa tarvitse stressata, kun sieltä tulee ihan mahdottoman rauhoittavaan sävyyn kommenttia "älä sää huolehdi, kyllä me hoidetaan ja hyvä tästä tulee, ei mitään hätää". Ja niinhän se menee :)

Maanantai-iltana ehti tulla jo pimeetä. Sorry kännykkäkuvasta.
Kastellin asennusporukalta oli herra käynyt maanantaina tontilla katselemassa, mutta harmittavasti olimme juuri silloin lähteneet viettämään ruokataukoa. Hän soitti kuitenkin perään. Sovimme käytännön asioista, kuten siitä minne tavarat lasketaan ja kuinka paljon kuormalavoja tarvitaan. Tuli kiva fiilis tuosta puhelusta, kun tietysti sitä vähän on jännittänyt miten yhteispeli asennusporukan kanssa sujuu ja osaammeko varmasti valmistella kaiken niin, että heidän on kiva tänne tulla tekemään hommia. Voimme nyt hyvin mielin alkaa odottaa taloa, joka tulee tosiaan jo ensi viikolla! Varovasti lupailtiin, että työt alkavat tiistaina tai keskiviikkona. Maanantaina varmaankin tulee jo tavaraa tontille.

Rehelliset raksaeväät. Tauon vietossa tulevaisuuden terassilla.
Suurta jännitystä ehti maanantaina aiheuttaa tämä meidän sähkö-asia... Kun sitä sähköä ei tosiaan ehditä saamaan raksalle kuin aggregaatin kautta. Tämä oli meidän ja Kastellin tiedossa jo silloin kun talopaketti laitettiin tilaukseen ja etenkin silloin sitä alleviivasimme, kun meille tarjoutui mahdollisuus aikaistaa toimitusta parilla viikolla. Viime perjantaina se sitten varmistui, että kaivuri ei ehdi kaivamaan viemärilinjaa ja tehdä tietä alle viikossa. Sähkökaapeli kun on vietävä tolpalta maan alla talolle, sillä muuten sähköyhtiö ei suostu kytkemään sitä päälle. Ei viitsi ottaa riskiä, että kaivuutyön viivästyessä meillä onkin tie kokonaan poikki eikä taloa saada toimitettua tontille lainkaan. Soitettiin tästä Kastellille ja siellä oli aistittavista nikottelua asian suhteen (vaikka me kuviteltiin, että aggregaatti on ilman muuta ok, kun se oli niin sovittu) ja jäimme hieman turhautuneina puhelun jälkeen odottelemaan mitä tulevan pitää. Onneksi sattumalta tosiaan se asennusporukan herra soitti ja hänen kanssa saatiin hyvässä hengessä sovittua aggregaatista. Sillä siis mennään. Pinotaan styroksipinkkoja sen eteen niin eristää melua ja on työmiehillä mukavampi työskennellä. Kaikki siis hyvin sen osalta.

Maanantaina kävi maanmittaajakin heilumassa gepsikeppinsä kanssa ja tontti on saatu vihdoinkin lohkottua! Rajat ja paalujen paikat löytyivät myyjän kanssa hyvinkin sopuisasti. Maanmittaaja kertoi, että välillä näihin hommiin menee useampi päivä, kun ihmiset tappelevat niin kauheasti. Meillä oli oikein leppoisa ja mukava tunnelma :) Nyt kun rajat ovat selvillä, tekisi ihan hirveästi mieli aloittaa jo tontin aitaaminen... Harmi, kun ei saa mistään lisää tunteja vuorokauteen.


ps. aikataulussa ja budjetissa ollaan!


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Esittelyssä motivaatiokämppä

Meidän raksa-ajan koti aka motivaatiokämppä ansaitsee oman postauksen, sillä vastoin kaikkia odotuksia se onkin aika kiva! Muutimme elokuussa 67 neliön luhtitalo-kolmiosta (+ piha) 40 neliön kerrostaloyksiöön (ei edes parveketta). Muuttoon vaikuttivat useat tekijät, mm. asumisoikeuden loppuminen opiskelija-asunnossa, huokeampi vuokra ja lyhyempi matka tontille. 

Miten ollaan sitten viihdytty? Erinomaisesti. En olisi uskonut, että kaksi ihmistä ja neljä koiraa mahtuvat tämän kokoiseen asuntoon näin hienosti. Minä jännitin kerrostaloon muuttamista, kun koirista vain yksi on aiemmin sellaisessa asunut eikä se itsellenikään ole se mieluisin asumismuoto. Ihan turhaan jännitin, kaikki on mennyt hienosti. Sijaintikin on loistava, alle kilometri keskustaan ja silti hyvin rauhallista. Työpaikoillemmekin ajaa autolla alle vartissa. Bussilla siihen saakin uppoamaan lähes 45minuuttia... mutta ei nyt tartuta siihen. Lenkkimaastot ovat mainiot ja monipuoliset, mikä on minulle tosi tärkeää. Tyytyväisyyteni asuinpaikkaani on muutenkin erittäin vahvasti sidoksissa juuri ympäristöön.


Motivaatiokämppä on valmistunut vuonna 1950 ja  remontoitu 90-luvulla. Silti aika kivassa kunnossa ja ihmeen valoisa, vaikka ikkunat ovat vain yhteen suuntaan. Minun mieleeni ovat erityisesti nuo leveät ikkunalaudat jokaisella ikkunalla. Talo on pieni, joten asuntoja ei ole kovin montaa. Naapurit ovat tosi mukavia ja pihapiiri aivan ihana.

Jouduimme hankkiutumaan eroon todella suuresta määrästä tavaraa muuton yhteydessä. Ideana oli jättää jäljelle vain ne huonekalut ja tavarat, jotka kelpuuttaisimme aikanaan uuteen taloon tai joita ilman emme tässä pärjäisi. Kuten kuvista huomaa, motivaatiokämppä on  hävitysvimmastamme huolimatta yhdistelmä kotia ja varastoa. Emme tosiaankaan ole saaneet sijoitettua fiksusti kaikkea jäljelle jäänyttä omaisuuttamme. Pienet tilat pakottavat kehittämään mielenkiintoisisa ratkaisuja säilytyksen suhteen. Häkkivarasto on kattoa myöten täynnä (mm. lukuisia pahvilaatikoita, joissa merkintä "avataan vasta seuraavan muuton yhteydessä") ja kaapit pullistelevat täysinä. Siispä osa tavaroista on vain tyynesti jätetty nojailemaan seinustoille, suurin osa makuuhuoneeseen ja eteiskäytävälle. Sängyn allekin on sullottu ties mitä.... Vaikeuttaahan tämä vähän tiettyjen kaappien aukomista ja kulkeminen tuppaa olemaan paikoin ahdasta, mutta ei voi mitään. Näillä mennään ja hyvin on mentykin.


Keittiö on ihan peruskeittiö ysärikaappeineen. Vähän on pienet tilat kahdelle ja joskus yhdellekin kokille touhuta hellan äärellä. Tiskikonetta meillä ei tässäkään asunnossa ole. Voi sitä juhlaa ja luksuksen tuntua, kun uuteen taloon sellainen vihdoin tulee!

Näkymää olkkari/keittiöstä makkariin ja makkarista keittiöön
Makuuhuoneeseen oli olemassa ovi, mutta irroitimme sen paikoiltaan, jotta saimme seinustoille hyödynnettävissä olevaa tilaa. Makkarissa tavaraa onkin eniten häiritsevästi esillä. Ihan kiva katseenvangitsija tuo tyhjennetty SUP-lauta laukkuineen ja meloineen tietysti on... En edes kehdannut ottaa kuvaa kaikista makuuhuoneen tavararöykkiöistä. Yyyh.

Ulko-ovelta olkkariin.
Kuinka monella muulla on moottorisaha, jerrykannu ja kokoelma työkalupakkeja vakituisena osana eteistä? Onneksi nämä tilpehöörit siirtyvät raksalle sitten aikanaan jaloista pyörimästä.

Kylppäri/wc on tilava, joten se toimii näppärästi myös koiranruokavarastona. Ei noita 15 kg säkkejä saa muualle sullottua suljetun oven taakse. Tuli nimittäin kantapään kautta todettua, että tilaisuus tekee varkaan eivätkä erinäiset viritelmät ruokasäkkien päällä tai ympärillä ole hidaste possukoirille.

Summa summarum: vaikka tämä onkin oikein kelvollinen koti tähän elämänvaiheeseen, voisi olla eri ääni kellossa mikäli tämän olisi tarkoitus olla pysyvä asumismuoto.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Perustukset

Viime tiistaina ja keskiviikkona perustusporukka Perustavalta tuli ja laittoi hösseliksi. Hienoa ja siistiä jälkeä! Katoksen palkin kikkarekin oli toivomustemme mukaan tehty :D Muotit oli loppuviikkoon menessä viety pois ja roskat kasattu hyvin siististi pariin jätesäkkiin. Kymppiplussan arvoinen suoritus. Kuvat torstai-iltapäivältä, kun muotit olivat vielä tontilla.
Ollaan nyt muutama päivä katseltu tuota perustustusta ja varmaan muutama muukin raksaaja ajattelee mielessään tässä vaiheessa samaa asiaa: Apua, kylläpä se on PIENI?!! Miten tuohon muka mahtuu makuuhuone? Olokeittiö on varmasti paljon pienempi kuin meidän nykyinen 40m2 asunto! Onko mitat nyt varmasti oikein, ollaanko me hei saatu jonkun muun tönön perustukset?

Tietysti hyvin ymmärretään, että se vain nyt tässä kohtaa näyttää pieneltä. Ärsyttää vaan, kun oma silmä valehtelee, vaikka oltiin tähän kyllä varauduttu. Ei sitä vaan osaa hahmottaa oikein ellei kauheasti pinnistele.

Tänä viikonloppuna isäni tuli käymään ja laitoimme patolevyn paikoilleen kaksi kertaa: ensin väärin päin ja sitten oikein päin. Rakentajan oppitunti nro 1: lue se työohje! Se on ihan hyvä tarkistaa ennen hommiin ryhtymistä vaikka miten sormet syyhyäisivät ja mielessään järkeilisi näppylälevyn funktion. Ei ne ohjeet turhaan ole olemassa ja nykyaikana tieto on niin helposti saatavissakin, kun on neljägeet sun muut.

Patolevy on nyt kuitenkin onnellisesti paikoillaan kuten pitääkin. Tänään kaivoimme vielä anturan alle kolon kahdelle suojaputkelle sähkökaapeleita varten. Nämä suojaputketkin olisi ollut mahdollista muistaa laittaa ennen perustuksia, mutta jotenkin alkoi vaan just siinä kriitiisessä kohdassa tapahtua niin pirusti eikä pysytty ihan kelkassa mukana. Ei se mitään, sillä yllättävän hyvin kanki ja lapio pelittivät. Ei tullut edes hiki eikä aikaakaan mennyt juuri lainkaan. Lähitulevaisuudessa ohjelmassa on sitten ainakin mm. viemäröinnit, sisä- ja ulkopuolen täytöt, eristykset, radon ja sadevesiviemäröinnit. Enää siis kaksi viikkoa siihen, kun talo saapuu!

Ai niin ja tulihan se jättiläismäntykin kaadettua kaivurin ja kaverin (ei kuvassa) avustuksella. Komeasti tömähti!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kohti perustuksia

Viime viikolla saatiin murske tärytettyä antura- ja sokkelivalua varten. Lisäksi talon paikka on merkitty ja salaojaputket sekä viemärin tarkastuskaivo asennettu. Viemäreiden kaivuuta on vähän aloitettu. Ei meinaa aina pysyä edes perässä kaikessa, kun etenee niin reippaasti. Joka päivä tontti on ihan erinäköinen ja muutokset näyttävät valtavilta.

LVI-vastaavamme laittoi tilauksen menemään ja Meltexin roinat saapuivat 16.9 tontille muutaman tunnin kuluttua tilauksesta!
On vaan aivan mahtava kaivurimies tuo Mäkisen Jouko (Maanrakennus Eino Mäkinen ky)! Paitsi että hän on taitava ja nopea kaveri, hän on myös hyvin auttavainen ja huolehtivainen. Olimme vuokranneet täryttimen torstaiksi ja eihän se homma ihan valmiiksi ehtinyt tulla iltaan mennessä, kun tuli jo niin pimeä. M ei pystynyt perjantaina pitämään vapaata töistä ja vähän harmitteli, kun joutuisimme pitämään tärytintä vuokralla tarpeettomasti viikonlopun yli. No, Jouko oli perjantaina tehnyt tärytyksen loppuun tontilla ja vuokraamo sai hakea koneen pois ennen viikonloppua :) Säästettiin muutama satanen! Niin ja olipa hän ystävällisesti merkannut valmiiksi talon paikankin. Sujuu ammattilaiselta nopeammin, tarkemmin ja varmemmin kuin kahdelta tällaiselta amatööriltä. Kaivurilla riittää vielä hetken aikaa meidän tiluksilla töitä tien ja viemäreiden parissa. Ei huoleta kyllä niiden suhteen tässä vaiheessa mikään. (Tämä ei ole mainos, vaan vilpitön positiivinen palaute).

Perjantai 18.9, tervetuloa perustukset
Perjantaina totesimme kaiken olevan valmista perustuksille (joita tullaan siis tekemään huomenna tiistaina), joten lähdimme viikonlopuksi minilomalle kotipaikkakunnallemme Päijät-Hämeeseen. Siellä ollessamme rakentaja-M heräsi sunnuntai-aamuna klo 7 ajatukseen "unohdettiin sitten tehdä pohja ja tärytys kokonaan sisäänkäynnin katoksen palkin kohdalle". Tittidiitiiiiii.  Kuka oikeasti tajuaa miettiä jotain katoksen palkkia.... ei todistettavasti ainakaan me. Noooh, se nyt on onneksi vain sellainen pikkuinen kikkare, jonka perustusporukka voi varmaankin (toivottavasti) valaa erikseen jonnekin ja sitten me vaan näppärästi nostetaan se itse paikoilleen valmiille pohjalle. Suunnitelma on ainakin erinomainen. Saa nähdä mitä perustusporukka tuumii.

Olemme saaneet nauttia tulevan asuinpaikkamme ympäristöstä nyt kun kauniita syyskelejä on riittänyt. On niin ihanaa, että kohta meillä alkaa metsä suoraan etuovelta. Helpottaa elämää koirien kanssa, kun ei enää tarvitse lähteä ajamaan autolla kilometritolkulla lenkille päästäkseen. Onpa tuolla jo ensimmäiset jäljetkin koirilla ajettu! Metsän läheisyys tuo elämään myös ihan järjettömän määrän luksusta. Metsä on vähän kuin toinen koti, jonne on päästävä päivittäin.