Työhuone

Työhuone on varmaankin talomme pimein huone, joten haluan sen ilmeen pysyvän mahdollisimman raikkaana ja valoisana. Vedenvihreä ja turkoosi ovat suosikkivärejäni, joten niitä haluan ehdottomasti käyttää talomme sisustuksessa ja minnepä muualle ne paremmin sopisivatkaan kuin juuri työhuoneeseen.  Sävy tulee todennäköisesti taittumaan enemmänkin vedenvihreään kuin alla olevan kuvan mukaiseen turkoosiin.

Kuvat: Pinterest

Meillä on tallessa isovanhempieni iso, vanha kirjoituspöytä, jonka olen kaavaillut ottavani käyttööni. Paitsi että se on hieno, siihen liittyy myös paljon muistoja. Tahdon panostaa työhuoneen toimivuuteen ja viihtyisyyteen erityisen paljon, sillä tulen todennäköisesti työskentelemään tulevaisuudessa lähes kokonaan kotoa käsin. Olen suunnitellut hankkivani  kirjoituspöydän ohelle pienen sähköpöydän, jotta pystyn tarvittaessa näpyttelemään tietokonetta myös seisoen. Selkä kiittää. Nojatuoleista en ole aiemmin innostunut lainkaan, mutta työhuoneessa sellainen voisi olla mukava olla olemassa. Jos se vaan mahtuu. Siihen voi sitten käpertyä mahdollisimman epäergonomiseen asentoon lueskelemaan materiaaleja ja tekemään muistiinpanoja samalla katsellen ulos isosta ikkunasta. Varsinaisen työtuolin virkaa toimittaa lilanvärinen satulatuolini, kuten tähänkin asti.

 Työhuone on aika pieni, alle 10 m2, ja lisäksi siitä on käynti vaatehuoneeseen, joka vähentää tilaa entisestään. Ihan kauheasti sinne ei siis voi tunkea tavaraa, joten huonekalujen määrä täytyy yrittää pitää aisoissa. Kirjahyllyä en varsinaisesti tarvitse, mutta hyllytilaa kirjoille ja kansioille järjestynee suoraan seinillle kiinnitettävien mahdollisimman yksinkertaisten hyllyjen muodossa.

Saa nähdä paljonko suunnitelmat ehtivät tästä vielä muuttua. On nimittäin yllättävän vaikeaa miettiä näitä sisustusjuttuja ja sisustaa tyhjästä, vaikka kuvittelin sen olevan helppoa. Toivottavasti tästä postauksesta tulee olemaan edes vähän hyötyä, kun h-hetkellä tuskailen, että mitä ihmettä tänne työhuoneeseen oikein piti laittaa.

Viikko nro 1 Kastellin kanssa

Viiden päivän aikana Kastellin kaksi hirmuisen mukavaa timpuria olivat saaneet tosi paljon aikaan.  Perjantaina oli jo toisella puolella kattokin paikoillaan. On se vaan komea tuo Ruukin musta peltikatto. Kuvat puhukoot puolestaan.

Olohuoneen ikkunoita ja ovi

 

 

Kodinhoitohuoneen ikkuna oikealla ja ovi vasemmalla

Lauantaina lyötiin kättä päälle raksapakusta, jonka saamme tänään, jei! Sanotaanko, että se on potentiaalisesti luotettava ja habitukseltaan suloisen rouhea, kuten raksapakun kuuluukin olla. Helpottaa eloa, kun on kaksi autoa joista toiseen jopa mahtuu tavaraa.

Nyt se on sitten raksa

VIHDOINKIN!  Maanantaina saapui Kastellin toimitus. En päässyt itse paikalle, mutta M oli siellä ottamassa tavaraa ja ukkeleita vastaan.. Ihan outoa, ei nimittäin yhtään tunnu siltä, että jee nyt se meidän talo saapui ja nyt se alkaa rakentua.  Ehkä se tästä pikkuhiljaa konkretisoituu kirjaimellisesti pala palalta... Huikeeta kuitenkin, tätä hetkeä on hartaasti odotettu keväästä asti. Eilen tiistaina suuntasimme heti töiden jälkeen katsomaan, mitä timpurit olivat saaneet aikaan päivässä ja siellähän oli tapahtunut vaikka mitä. En osaa sanoiksi pukea sitä fiilistä, kun tontille tepasteltiin. Hurja muutos muutaman päivän aikana.

Peltikattokin saapui

Viime viikonloppunakaan ei paljoa lepäilty laakereillamme. Lauantaina isäni tuli taas jeesaamaan ja saatiin siirrettyä styroxit pois talopaketin tieltä, toimitettua kuormalavat paikalle ja laitettua radonhommelit (ehtaa ammattisanastoa) kuntoon. Kaivuri toi vielä pari kasaa soraa ja tasoitti ne, jotta talon taakse pääsee vähän helpommin isommallakin autolla. Sunnuntaina meillä oli risunpolttotalkoot tontin myyjän/naapurimaiden omistajan kanssa. Poltettiin sekä meidän että hänen risujaan. Näppärästihän tuo kävi kaivinkoneen kanssa, ei oikein olisi innostanutkaan lähteä käsipelin roudailemaan tuollaista määrää. Vielä noita risuja jäi meidän puolelle, täytyy talvella poltella pois.

Jaa'a, en tiedä olisiko tässä kohtaa järkevää vähän hengähtää. Nyt nimittäin loppui meidän osalta tiukkoja deadlineja vastaan tappeleminen, kun kaikki on saatu vihdoinkin valmiiksi talopakettia varten. Parin viikon jälkeen vasarat luovutetaan sitten taas takaisin meille ja rakentaminen jatkuu meidän toimestamme. Ollaan tässä muutama kuukausi painettu menemään tuolla tontilla kuin pienet eläimet iltamyöhään ja vaikka se on ollut mukavaa, niin aika ei ole tahtonut oikein muuhun riittää. Ei ole ollut varaa edes yhtä iltaa nipistää, sen verran tiukaksi tuli aikataulut vedettyä. Jos nyt vaikka ehtisi käydä kaupassa ihan ajatuksen kanssa, täydentää hätävara-ruokavarastoa, järjestää tämän projektin paperit ojennukseen ja pestä pari koneellista pyykkiä. Uunisepilläkin pitäisi vierailla ja se raksapaku on edelleen hankkimatta.

On mä vaan meistä ylpeä. Yksi iso vaihe on saatu maaliin hienosti vaikka saatiin ihan kunnolla tapella aikaa vastaan. Onneksi meillä on ollut myös ihanaa ja reipasta talkooapua!

Viikko aikaa talotoimitukseen

Viikonloppuna tuli heiluttua oikein huolella lapionvarressa ja saatiin epäilyistä huolimatta askarreltua parissa päivässä kahdestaan ulkopuolen täytöt eristeeseen asti valmiiksi ja laitettua sadevesiputket paikoilleen. Harmi ettei tullut laskettua kuinka monta kottikärryllistä lapioitiin ja kärrättiin hiekkaa, mutta tunteja koko hommaan meni arvioilta 15-16.  Tämmöinen toimistorotta nauttii, kun saa tehdä ruumiillista työtä ja näkee (voin kertoa, että myös tuntee) heti työnsä jäljen. Kaivuri viimeistelee tällä viikolla täytön ja laittaa tontin kuntoon Kastellia varten. On nuo meidän kaivuriukkelit kyllä täyttä kultaa, ei paljoa tarvitse stressata, kun sieltä tulee ihan mahdottoman rauhoittavaan sävyyn kommenttia "älä sää huolehdi, kyllä me hoidetaan ja hyvä tästä tulee, ei mitään hätää". Ja niinhän se menee :)

Maanantai-iltana ehti tulla jo pimeetä. Sorry kännykkäkuvasta.

Kastellin asennusporukalta oli herra käynyt maanantaina tontilla katselemassa, mutta harmittavasti olimme juuri silloin lähteneet viettämään ruokataukoa. Hän soitti kuitenkin perään. Sovimme käytännön asioista, kuten siitä minne tavarat lasketaan ja kuinka paljon kuormalavoja tarvitaan. Tuli kiva fiilis tuosta puhelusta, kun tietysti sitä vähän on jännittänyt miten yhteispeli asennusporukan kanssa sujuu ja osaammeko varmasti valmistella kaiken niin, että heidän on kiva tänne tulla tekemään hommia. Voimme nyt hyvin mielin alkaa odottaa taloa, joka tulee tosiaan jo ensi viikolla! Varovasti lupailtiin, että työt alkavat tiistaina tai keskiviikkona. Maanantaina varmaankin tulee jo tavaraa tontille.

Rehelliset raksaeväät. Tauon vietossa tulevaisuuden terassilla.

Suurta jännitystä ehti maanantaina aiheuttaa tämä meidän sähkö-asia... Kun sitä sähköä ei tosiaan ehditä saamaan raksalle kuin aggregaatin kautta. Tämä oli meidän ja Kastellin tiedossa jo silloin kun talopaketti laitettiin tilaukseen ja etenkin silloin sitä alleviivasimme, kun meille tarjoutui mahdollisuus aikaistaa toimitusta parilla viikolla. Viime perjantaina se sitten varmistui, että kaivuri ei ehdi kaivamaan viemärilinjaa ja tehdä tietä alle viikossa. Sähkökaapeli kun on vietävä tolpalta maan alla talolle, sillä muuten sähköyhtiö ei suostu kytkemään sitä päälle. Ei viitsi ottaa riskiä, että kaivuutyön viivästyessä meillä onkin tie kokonaan poikki eikä taloa saada toimitettua tontille lainkaan. Soitettiin tästä Kastellille ja siellä oli aistittavista nikottelua asian suhteen (vaikka me kuviteltiin, että aggregaatti on ilman muuta ok, kun se oli niin sovittu) ja jäimme hieman turhautuneina puhelun jälkeen odottelemaan mitä tulevan pitää. Onneksi sattumalta tosiaan se asennusporukan herra soitti ja hänen kanssa saatiin hyvässä hengessä sovittua aggregaatista. Sillä siis mennään. Pinotaan styroksipinkkoja sen eteen niin eristää melua ja on työmiehillä mukavampi työskennellä. Kaikki siis hyvin sen osalta.

Maanantaina kävi maanmittaajakin heilumassa gepsikeppinsä kanssa ja tontti on saatu vihdoinkin lohkottua! Rajat ja paalujen paikat löytyivät myyjän kanssa hyvinkin sopuisasti. Maanmittaaja kertoi, että välillä näihin hommiin menee useampi päivä, kun ihmiset tappelevat niin kauheasti. Meillä oli oikein leppoisa ja mukava tunnelma :) Nyt kun rajat ovat selvillä, tekisi ihan hirveästi mieli aloittaa jo tontin aitaaminen... Harmi, kun ei saa mistään lisää tunteja vuorokauteen.

ps. aikataulussa ja budjetissa ollaan!