Takka

Suunnittelimme käyttävämme Kastellilta saamamme Kastelli-rakentajan Tukun (sain useampaan kertaan tarkistaa tukun nimen kirjoitusasun ennen kuin sain sen oikein) etusetelin takkaan. Tukusta on tilattavissa Uuniseppien takkoja, joten suuntasimme toissapäivänä heidän myymäläänsä. Siellä meitä palveli ja opasti aivan ihana ja asiantunteva myyjä. Hänellä oli myös paremmin (=erinomaisesti) hallussa tukku- kuvio kuin tukun henkilökunnalla itsellään. Meille oli tähän asti nimittäin epäselvää mm. kuka tilaa, kuka toimittaa, kenellä vastuu, kuka laskuttaa ja ketä ja ovatko hinnat samat. Selvisi, että kaiken pitäisi järjestyä näppärästi eikä meidän tarvitse kuin tehdä Uunisepille tilaus ja he sitten laskuttavat tukkua, jolla on hallussa meidän etusetelimme. Huojentavaa tietoa, sillä jännittimme minkälainen säätö tästä mahtaa tulla.

Olimme jo ehtineet selata Uuniseppien kuvaston moneen kertaan kannesta kanteen ja valinneet pari miellyttävää mallia, joista toinen on Kuura ja toinen Riekko, kumpikin leivinuunilla varustettuna. Uunisepillä kävi ilmi, että Kuura ja Riekko ovat käytännössä samanlaiset, mutta Riekko on kokonaan päällystetty kaakelilla kun taas Kuurassa kaakelia on vain edessä ja muualla slammaus. Riekko miellytti meitä ehdottomasti eniten, mutta tipahti budjettisyistä pelistä. Buhuu. On se kaakeli vaan sen verran arvokasta.  Myymälässä takkoja tutkailtuamme potentiaaliseksi vaihtoehdoksi nousi myös hieman edullisempi Katri, mutta luukun pieni koko ei lopulta miellyttänyt meitä juuri lainkaan. Hintaero Katrin ja Kuuran välillä oli niin pieni, että päädyimme lopulta Kuuraan.

Takkafinalistit. Kuvat: Uunisepät.

Vielä pitäisi päättää takan värit. Kuvan mukainen musta kaakeli miellyttää kummasti eniten, mutta taitaa olla turhan synkkä kun keittiökin on musta. Meidän sohvakin on musta. Hirvittää, että olokeittiöstä tulee liian musta... Siispä alustavien keskustelujemme perusteella olemme päätymässä antiikkilaastilla slammattuun (=valkoinen) pintaan ja eteen valikoituu todennäköisesti valkoinen kiiltävä kaakeli. Haluaisin kaakelia vielä hieman enemmän reunoille kuin tuossa kuvassa, ja se on kuulemma mahdollista.

Pintavaihtoehtoja. Valitse näistä nyt sitten.... Kuva: Uunisepät

Jotta homma ei olisi liian helppoa, niin tokihan luukkujakin on saatavilla eri väreissä. Kulta ei iske yhtään eikä se meidän sisustukseen sopisi muutenkaan. Mustakromi on ehkä liian musta valkoisen rinnalla, joten jäljelle jää satiinikromi tai kromi. Kumpikin aika kivoja. Ehkä satiini on vähän hienompi?

Luukkuvaihtoehtoja. Kuva: Uunisepät

Takka tulisi tilata kun lattiavalu valmistuu ja se pitäisi asentaa ennen puhallusvillojen laittoa. Ihanaa, kun pakettiin kuuluu myös asennus eikä meidän tarvitse miettiä ja huolehtia esimerkiksi läpivientejä ja hormia. Tokihan se myös näkyy hinnassa, mutta tästä maksamme mielellämme. Ei olla kumpikaan takkoja koskaan asennettu niin eipähän tarvitse ottaa siitä stressiä. Oikeastaan on aika mukava ajatus, että joku tulee meille tekemään edes jotain alusta loppuun!

Viemärit

Viime viikon aikana saimme rehkittyä täyttöjen määrät oikeiksi ja viemäritkin tupsahtivat tupaan. Muutaman kulman meidän putkari vielä hoitaa kohdilleen niin se on sitten siinä. Nyt voi alkaa pikkuhiljaa kantaa lattiastyrokseja sisälle.

Jospa sen lattiavalun saisi tehtyä vielä tämän vuoden puolella. Ja jos ei saa, niin sitten ei. Oli vähän hölmöä asettaa marraskuun tavoitteeksi se, että valu on valmis. Meinasi nimittäin stressi ja kiukku iskeä, kun tajusin että eihän se piru vie onnistu mitenkään. Juuri tämän takia emme alunperin ole laatineet aikataulua talon valmistumiselle. Lähinnä suunnitelmat ovat olleet tasoa "olisi mukavaa, jos päästäisiin muuttamaan ajankohtana x".  Näköjään ei kannata myöskään aikatauluttaa projektia pienempiinkään osiin... :D Kun käytännössä kahdestaan rakennetaan niin homma etenee aika paljon hitaammin kuin niillä, jotka rakennuttavat. Nyt kun illat ovat pimeitä eikä meille saa raksalle vielä valoa ellei jaksa kuunnella aggregaattia niin aika hiljaista on tekeminen ollut. Aina ollaan jotain saatu aikaan, mutta viikonloppuisin ollaan sitten rykäisty.

On ollut tosi yllättävää huomata, kuinka paljon kunto ja kestävyys sekä toki myös kulutus ovat kasvaneet projektin aikana. Ruokaa saa syödä ihan järjettömiä määriä eikä kaikkia paitoja voi enää pitää päällä, sillä kädet eivät mahdu hihoihin. Ihmekös tuo toisaalta, täyden raksapäivän jälkeen askelmittari näyttää yleensä jotakin 15 000 paikkeilla ja kun ei siellä tule pelkästään käveltyä.

Tulevan viikon aikana ajateltiin roudata ne styroksit sisälle, koolata yksi pääty ja meikä aikoo levittää muutaman kuution soraa etupihalle. Sorakasa on nimittäin pikkuisen tiellä tuossa kodinhoitohuoneen oven edessä. Olisi myös mukavaa saada kasa pois edestä ennen talven tuloa.

Tilanne nyt

"Hei tänä viikonloppuna täytyy muistaa ottaa se järkkäri mukaan raksalle, jotta saadaan kunnon kuvia otettua valoisaan aikaan." Jepjep niinpä niin.... Tässä  kännykkäkamerakuvin höystettynä tilannetsekkaus, joka sisältää tässä kohtaa lähes pelkästään plussia!

+ maatyöt ovat valmiit ja kaivuri on poistunut tiluksiltamme
+ tie, meillä on oma tie!! Tosin se täytyy vielä lätkätä/tasoittaa, jotta siitä uskaltaa ajaa muullakin kuin raksapakulla. Tähän asti olemme käyttäneet myyjän tietä, joka jätettiin hänelle, jotta hän pääsee kulkemaan sujuvasti mailleen, jotka jatkuvat meidän tonttimme takana. Me ostimme sitten kaistaleen maata omaa tietä varten.

Tie

+ sähkäri kiipesi meidän sähkökaapelin ylös tolppaan (kaikki sähkärit ei sitten tuota kiipeämistä tee ollenkaan, oli vähän yllätys) ja nyt odotellaan Elenian väkeä kytkemään kaapelia. Huvittavaa, että Elenian heppu kiipeää tuonne tolppaan kytkemään sähkön, mutta sama kaveri ei voi tietenkään kiivetä kaapelia sinne, joten meidän täytyi hankkia siihen erikseen joku hommansa osaava. Nojoo kyllähän se näinkin hoituu, mutta onpa taas jotenkin hankalaa.  Tai mistä minä tiedän tämän järjestelyn syvällisempiä syitä, mutta eikö sitä nyt olisi voinut yhdellä kiipeämisellä hoitaa?
+ sähkökaappi on ripustettu seinälle eli ihan pian saadaan sähköt meille! Vihdoinkin! Päästään eroon aggregaatin jylinästä
+ Vesivekiltä saatiin hyvä tarjous kattoturvasta ja ränneistä
+ pitkien sivujen ristikoolaukset on saatu naputeltua paikoilleen
+ lattiavalusta ja lattialämmitysjärjestelmästä on pyydetty tarjoukset

Viimeinen kärryllinen

Ja sitten se miinus:
- Havaitsimme, että talossa on 6-10 kuutiota liikaa täyttöä.  Uuups. Tämähän oli tietysti ongelma, sillä jos täyttöä on liikaa niin lattiavalu jää liian ohueksi. Onneksi kaveri tuli jeesaamaan ja saimme heivattua ylimääräiset sorat ulos viikonlopun aikana. Ei tarvi taas murehtia ettei tullut ostettua tälle syksylle sitä salikorttia.

Aika hyvä jo.

Kolmen koon viikonloppu: keittiö, kodinhoitohuone ja koolaus

Ikeassa on 15.10.-10.11. keittiöviikot, joten hyödynnettiin ne ja ostettiin tuossa viime perjantaina keittiö ja kodinhoitohuone. Jaa, miksi Ikeasta? Syy nro 1: raha. Emme olisi saaneet tällaista keittiötä muualta budjettimme mukaisella hinnalla. Olemme myös kuulleet Ikean keittiöistä lähes ainoastaan pelkkää hyvää: laadukkaita ovat. Tokihan suunnitteluohjelma aiheutti lievästi sanottuna hampaidenkiristystä moneenkin otteeseen, mutta samapa se. Pääasia, että meillä on meitä miellyttävä keittiö ja kodinhoitohuone tilattuna eikä niille tarvitse juurikaan uhrata ajatuksia enää, kun muut hommat raksalla vievät aikaa ja energiaa. Sovittiin toimitus helmikuun lopulle, sillä sitä myöhemmäksi ei keittiöviikoilta ostetuille keittiöille toimitusta saanut.

Keittiöön ostettiin suurin osa kodinkoneistakin lukuunottamatta liettä, liestituuletinta ja hanaa. Meille on tulossa liedelle 4 x kaasupoltin ja 2 x keraaminen keittotaso, jotka saamme muualta halvemmalla. Liesituulettimen haluaisimme kytkeä huippuimuriin ja Ikea ei sellaisia vaihtoehtoja tarjoa lainkaan (näistä olisi muuten kiva saada vinkkejä! Mieluiten mahdollisimman siro ja yksinkertainen kapistus). Kodinhoitohuoneeseen tulee vain kiintokalusteet. Pesukone ja allas hanoineen hankitaan sitten erikseen.

Keittiö. Kuvat: Ikea

Keittiöön ei tule yläkaappeja lainkaan, paitsi jääkaapin ja pakastimen päälle. Kaapit, tai oikeastaan laatikot, ovat lähes mustaa Tingsrydiä josta kuultaa puunsyyt vienosti läpi. Tasot ovat massiivitammea. Minulle olisi hyvin kelvannut halvempi tammilaminaattikin, mutta M tahtoi aitoa puuta, joten tällä mennään. Onhan tuo tammi todella hieno. Vetimien valinta oli astetta vaikeampi juttu, ja vielä perjantaina omaa vuoro odotellessamme puntaroimme Lansan ja Orrnäsin välillä. Lansa -vetimet ovat hitusen kevyemmät ja ohuemmat, joten päädyimme sitten niihin jottei keittiöstä tule turhan raskaan näköinen. Allas on musta Hällviken ja tarkoituksena olisi löytää sille kaveriksi musta/tumma hana.

 

Kodinhoitohuoneeseen valikoitui modernit Voxtorpin kaapit ja laatikot integroiduilla vetimillä. Tasoksi tulee Ikean uusi, betonia muistuttava laminaatti, jonka nimi muistutti grilliä ja jota saa kuulemma vain Tampereen myymälästä.

Raksalla on tapahtunut aika huimaa edistystä. Kaskipuu toimitti ovet, joiden asennusta vähän nyt tässä mietitään, että laitetaanko ne suojattuina suoraan paikoilleen vai hommataanko jostain (mistä?) raksaovet. Talo on saanut ylleen koolauksia, joita olemme tehneet silloin, kun ei ole ollut muuta akuuttia hommaa. Mikään varsinainen kiirehän ulkoverhouksella ei ole, mutta on se aina askel eteenpäin, kun vaan viitsii tehdä. Pitkien sivujen ristikoolaukset ovat muutamaa vaakakoolausta vaille valmiit ja toinen lyhyt päätykin on lähes kokonaan tehty. Varovasti voisi arvioida, että yhtä viikonloppurutistusta vaille on koolaus valmis. Vaakakoolaukset tuli naputeltua perinteisesti vasaralla isänpäiväviikonloppuna isän kanssa paikoilleen :) Hyvä tuli!

Viemäröinti- ja vesihommatkin ovat nytkähtäneet eteenpäin. Aika iso kaivanto tuolla tulevan kotitien kohdalla ja talon nurkalla on ollut...  Semmoinen 2,3 m syvä oja.... Pumppaamo on saatu monttuun paikoilleen ja tällä viikolla pitäisi viemäröintisysteemien ja tien olla valmiita. Parin viikon päästä olisi realistista saada sähkö kytkettyä. Kaivurimies lupaili, että maatöiden kustannusten pitäisi pysyä ihan hyvin budjetissamme, ja se oli erityisen helpottava tieto.

Näkymä kotitielle

Pystyssä on

Kastellin timpurit saivat työnsä tehtyä viikko sitten ja allekirjoitimme silloin luovutussopimuksen. Nyt on raksan edistyminen tästä eteenpäin meidän vastuulla. Täytyy kehua ukkoja, sillä he tekivät todella hyvää jälkeä ja työmaa oli tosi siistissä kunnossa alusta loppuun. Nyt meillä on siis tönö pystyssä! Kuvat viime viikolta:

Viikonloppuna aloitimme ulkoverhouksen tekoa naulaamalla koolauksia. Lisäksi mittasimme ja merkkasimme huoneiden paikat viemäröintejä varten. Toiveena on, että lattiavalun ehtisi tehdä marraskuun aikana. Timpurit kävivät tänään asentamassa vielä etuoven katoksen (joka olikin aika erikoinen keissi heillekin, kun tätä talomallia ei ole juuri rakennettu vielä) ja kaivuri aloitti viemärilinjan kaivuun ja tien teon. Siellä onkin nyt sitten jonkin aikaa tie poikki talolle.

Työhuone

Työhuone on varmaankin talomme pimein huone, joten haluan sen ilmeen pysyvän mahdollisimman raikkaana ja valoisana. Vedenvihreä ja turkoosi ovat suosikkivärejäni, joten niitä haluan ehdottomasti käyttää talomme sisustuksessa ja minnepä muualle ne paremmin sopisivatkaan kuin juuri työhuoneeseen.  Sävy tulee todennäköisesti taittumaan enemmänkin vedenvihreään kuin alla olevan kuvan mukaiseen turkoosiin.

Kuvat: Pinterest

Meillä on tallessa isovanhempieni iso, vanha kirjoituspöytä, jonka olen kaavaillut ottavani käyttööni. Paitsi että se on hieno, siihen liittyy myös paljon muistoja. Tahdon panostaa työhuoneen toimivuuteen ja viihtyisyyteen erityisen paljon, sillä tulen todennäköisesti työskentelemään tulevaisuudessa lähes kokonaan kotoa käsin. Olen suunnitellut hankkivani  kirjoituspöydän ohelle pienen sähköpöydän, jotta pystyn tarvittaessa näpyttelemään tietokonetta myös seisoen. Selkä kiittää. Nojatuoleista en ole aiemmin innostunut lainkaan, mutta työhuoneessa sellainen voisi olla mukava olla olemassa. Jos se vaan mahtuu. Siihen voi sitten käpertyä mahdollisimman epäergonomiseen asentoon lueskelemaan materiaaleja ja tekemään muistiinpanoja samalla katsellen ulos isosta ikkunasta. Varsinaisen työtuolin virkaa toimittaa lilanvärinen satulatuolini, kuten tähänkin asti.

 Työhuone on aika pieni, alle 10 m2, ja lisäksi siitä on käynti vaatehuoneeseen, joka vähentää tilaa entisestään. Ihan kauheasti sinne ei siis voi tunkea tavaraa, joten huonekalujen määrä täytyy yrittää pitää aisoissa. Kirjahyllyä en varsinaisesti tarvitse, mutta hyllytilaa kirjoille ja kansioille järjestynee suoraan seinillle kiinnitettävien mahdollisimman yksinkertaisten hyllyjen muodossa.

Saa nähdä paljonko suunnitelmat ehtivät tästä vielä muuttua. On nimittäin yllättävän vaikeaa miettiä näitä sisustusjuttuja ja sisustaa tyhjästä, vaikka kuvittelin sen olevan helppoa. Toivottavasti tästä postauksesta tulee olemaan edes vähän hyötyä, kun h-hetkellä tuskailen, että mitä ihmettä tänne työhuoneeseen oikein piti laittaa.

Viikko nro 1 Kastellin kanssa

Viiden päivän aikana Kastellin kaksi hirmuisen mukavaa timpuria olivat saaneet tosi paljon aikaan.  Perjantaina oli jo toisella puolella kattokin paikoillaan. On se vaan komea tuo Ruukin musta peltikatto. Kuvat puhukoot puolestaan.

Olohuoneen ikkunoita ja ovi

 

 

Kodinhoitohuoneen ikkuna oikealla ja ovi vasemmalla

Lauantaina lyötiin kättä päälle raksapakusta, jonka saamme tänään, jei! Sanotaanko, että se on potentiaalisesti luotettava ja habitukseltaan suloisen rouhea, kuten raksapakun kuuluukin olla. Helpottaa eloa, kun on kaksi autoa joista toiseen jopa mahtuu tavaraa.