Nyt se on sitten raksa

VIHDOINKIN!  Maanantaina saapui Kastellin toimitus. En päässyt itse paikalle, mutta M oli siellä ottamassa tavaraa ja ukkeleita vastaan.. Ihan outoa, ei nimittäin yhtään tunnu siltä, että jee nyt se meidän talo saapui ja nyt se alkaa rakentua.  Ehkä se tästä pikkuhiljaa konkretisoituu kirjaimellisesti pala palalta... Huikeeta kuitenkin, tätä hetkeä on hartaasti odotettu keväästä asti. Eilen tiistaina suuntasimme heti töiden jälkeen katsomaan, mitä timpurit olivat saaneet aikaan päivässä ja siellähän oli tapahtunut vaikka mitä. En osaa sanoiksi pukea sitä fiilistä, kun tontille tepasteltiin. Hurja muutos muutaman päivän aikana.

Peltikattokin saapui

Viime viikonloppunakaan ei paljoa lepäilty laakereillamme. Lauantaina isäni tuli taas jeesaamaan ja saatiin siirrettyä styroxit pois talopaketin tieltä, toimitettua kuormalavat paikalle ja laitettua radonhommelit (ehtaa ammattisanastoa) kuntoon. Kaivuri toi vielä pari kasaa soraa ja tasoitti ne, jotta talon taakse pääsee vähän helpommin isommallakin autolla. Sunnuntaina meillä oli risunpolttotalkoot tontin myyjän/naapurimaiden omistajan kanssa. Poltettiin sekä meidän että hänen risujaan. Näppärästihän tuo kävi kaivinkoneen kanssa, ei oikein olisi innostanutkaan lähteä käsipelin roudailemaan tuollaista määrää. Vielä noita risuja jäi meidän puolelle, täytyy talvella poltella pois.

Jaa'a, en tiedä olisiko tässä kohtaa järkevää vähän hengähtää. Nyt nimittäin loppui meidän osalta tiukkoja deadlineja vastaan tappeleminen, kun kaikki on saatu vihdoinkin valmiiksi talopakettia varten. Parin viikon jälkeen vasarat luovutetaan sitten taas takaisin meille ja rakentaminen jatkuu meidän toimestamme. Ollaan tässä muutama kuukausi painettu menemään tuolla tontilla kuin pienet eläimet iltamyöhään ja vaikka se on ollut mukavaa, niin aika ei ole tahtonut oikein muuhun riittää. Ei ole ollut varaa edes yhtä iltaa nipistää, sen verran tiukaksi tuli aikataulut vedettyä. Jos nyt vaikka ehtisi käydä kaupassa ihan ajatuksen kanssa, täydentää hätävara-ruokavarastoa, järjestää tämän projektin paperit ojennukseen ja pestä pari koneellista pyykkiä. Uunisepilläkin pitäisi vierailla ja se raksapaku on edelleen hankkimatta.

On mä vaan meistä ylpeä. Yksi iso vaihe on saatu maaliin hienosti vaikka saatiin ihan kunnolla tapella aikaa vastaan. Onneksi meillä on ollut myös ihanaa ja reipasta talkooapua!

Viikko aikaa talotoimitukseen

Viikonloppuna tuli heiluttua oikein huolella lapionvarressa ja saatiin epäilyistä huolimatta askarreltua parissa päivässä kahdestaan ulkopuolen täytöt eristeeseen asti valmiiksi ja laitettua sadevesiputket paikoilleen. Harmi ettei tullut laskettua kuinka monta kottikärryllistä lapioitiin ja kärrättiin hiekkaa, mutta tunteja koko hommaan meni arvioilta 15-16.  Tämmöinen toimistorotta nauttii, kun saa tehdä ruumiillista työtä ja näkee (voin kertoa, että myös tuntee) heti työnsä jäljen. Kaivuri viimeistelee tällä viikolla täytön ja laittaa tontin kuntoon Kastellia varten. On nuo meidän kaivuriukkelit kyllä täyttä kultaa, ei paljoa tarvitse stressata, kun sieltä tulee ihan mahdottoman rauhoittavaan sävyyn kommenttia "älä sää huolehdi, kyllä me hoidetaan ja hyvä tästä tulee, ei mitään hätää". Ja niinhän se menee :)

Maanantai-iltana ehti tulla jo pimeetä. Sorry kännykkäkuvasta.

Kastellin asennusporukalta oli herra käynyt maanantaina tontilla katselemassa, mutta harmittavasti olimme juuri silloin lähteneet viettämään ruokataukoa. Hän soitti kuitenkin perään. Sovimme käytännön asioista, kuten siitä minne tavarat lasketaan ja kuinka paljon kuormalavoja tarvitaan. Tuli kiva fiilis tuosta puhelusta, kun tietysti sitä vähän on jännittänyt miten yhteispeli asennusporukan kanssa sujuu ja osaammeko varmasti valmistella kaiken niin, että heidän on kiva tänne tulla tekemään hommia. Voimme nyt hyvin mielin alkaa odottaa taloa, joka tulee tosiaan jo ensi viikolla! Varovasti lupailtiin, että työt alkavat tiistaina tai keskiviikkona. Maanantaina varmaankin tulee jo tavaraa tontille.

Rehelliset raksaeväät. Tauon vietossa tulevaisuuden terassilla.

Suurta jännitystä ehti maanantaina aiheuttaa tämä meidän sähkö-asia... Kun sitä sähköä ei tosiaan ehditä saamaan raksalle kuin aggregaatin kautta. Tämä oli meidän ja Kastellin tiedossa jo silloin kun talopaketti laitettiin tilaukseen ja etenkin silloin sitä alleviivasimme, kun meille tarjoutui mahdollisuus aikaistaa toimitusta parilla viikolla. Viime perjantaina se sitten varmistui, että kaivuri ei ehdi kaivamaan viemärilinjaa ja tehdä tietä alle viikossa. Sähkökaapeli kun on vietävä tolpalta maan alla talolle, sillä muuten sähköyhtiö ei suostu kytkemään sitä päälle. Ei viitsi ottaa riskiä, että kaivuutyön viivästyessä meillä onkin tie kokonaan poikki eikä taloa saada toimitettua tontille lainkaan. Soitettiin tästä Kastellille ja siellä oli aistittavista nikottelua asian suhteen (vaikka me kuviteltiin, että aggregaatti on ilman muuta ok, kun se oli niin sovittu) ja jäimme hieman turhautuneina puhelun jälkeen odottelemaan mitä tulevan pitää. Onneksi sattumalta tosiaan se asennusporukan herra soitti ja hänen kanssa saatiin hyvässä hengessä sovittua aggregaatista. Sillä siis mennään. Pinotaan styroksipinkkoja sen eteen niin eristää melua ja on työmiehillä mukavampi työskennellä. Kaikki siis hyvin sen osalta.

Maanantaina kävi maanmittaajakin heilumassa gepsikeppinsä kanssa ja tontti on saatu vihdoinkin lohkottua! Rajat ja paalujen paikat löytyivät myyjän kanssa hyvinkin sopuisasti. Maanmittaaja kertoi, että välillä näihin hommiin menee useampi päivä, kun ihmiset tappelevat niin kauheasti. Meillä oli oikein leppoisa ja mukava tunnelma :) Nyt kun rajat ovat selvillä, tekisi ihan hirveästi mieli aloittaa jo tontin aitaaminen... Harmi, kun ei saa mistään lisää tunteja vuorokauteen.

ps. aikataulussa ja budjetissa ollaan!

Esittelyssä motivaatiokämppä

Meidän raksa-ajan koti aka motivaatiokämppä ansaitsee oman postauksen, sillä vastoin kaikkia odotuksia se onkin aika kiva! Muutimme elokuussa 67 neliön luhtitalo-kolmiosta (+ piha) 40 neliön kerrostaloyksiöön (ei edes parveketta). Muuttoon vaikuttivat useat tekijät, mm. asumisoikeuden loppuminen opiskelija-asunnossa, huokeampi vuokra ja lyhyempi matka tontille. 

Miten ollaan sitten viihdytty? Erinomaisesti. En olisi uskonut, että kaksi ihmistä ja neljä koiraa mahtuvat tämän kokoiseen asuntoon näin hienosti. Minä jännitin kerrostaloon muuttamista, kun koirista vain yksi on aiemmin sellaisessa asunut eikä se itsellenikään ole se mieluisin asumismuoto. Ihan turhaan jännitin, kaikki on mennyt hienosti. Sijaintikin on loistava, alle kilometri keskustaan ja silti hyvin rauhallista. Työpaikoillemmekin ajaa autolla alle vartissa. Bussilla siihen saakin uppoamaan lähes 45minuuttia... mutta ei nyt tartuta siihen. Lenkkimaastot ovat mainiot ja monipuoliset, mikä on minulle tosi tärkeää. Tyytyväisyyteni asuinpaikkaani on muutenkin erittäin vahvasti sidoksissa juuri ympäristöön.

Motivaatiokämppä on valmistunut vuonna 1950 ja  remontoitu 90-luvulla. Silti aika kivassa kunnossa ja ihmeen valoisa, vaikka ikkunat ovat vain yhteen suuntaan. Minun mieleeni ovat erityisesti nuo leveät ikkunalaudat jokaisella ikkunalla. Talo on pieni, joten asuntoja ei ole kovin montaa. Naapurit ovat tosi mukavia ja pihapiiri aivan ihana.

Jouduimme hankkiutumaan eroon todella suuresta määrästä tavaraa muuton yhteydessä. Ideana oli jättää jäljelle vain ne huonekalut ja tavarat, jotka kelpuuttaisimme aikanaan uuteen taloon tai joita ilman emme tässä pärjäisi. Kuten kuvista huomaa, motivaatiokämppä on  hävitysvimmastamme huolimatta yhdistelmä kotia ja varastoa. Emme tosiaankaan ole saaneet sijoitettua fiksusti kaikkea jäljelle jäänyttä omaisuuttamme. Pienet tilat pakottavat kehittämään mielenkiintoisisa ratkaisuja säilytyksen suhteen. Häkkivarasto on kattoa myöten täynnä (mm. lukuisia pahvilaatikoita, joissa merkintä "avataan vasta seuraavan muuton yhteydessä") ja kaapit pullistelevat täysinä. Siispä osa tavaroista on vain tyynesti jätetty nojailemaan seinustoille, suurin osa makuuhuoneeseen ja eteiskäytävälle. Sängyn allekin on sullottu ties mitä.... Vaikeuttaahan tämä vähän tiettyjen kaappien aukomista ja kulkeminen tuppaa olemaan paikoin ahdasta, mutta ei voi mitään. Näillä mennään ja hyvin on mentykin.

Keittiö on ihan peruskeittiö ysärikaappeineen. Vähän on pienet tilat kahdelle ja joskus yhdellekin kokille touhuta hellan äärellä. Tiskikonetta meillä ei tässäkään asunnossa ole. Voi sitä juhlaa ja luksuksen tuntua, kun uuteen taloon sellainen vihdoin tulee!

Näkymää olkkari/keittiöstä makkariin ja makkarista keittiöön

Makuuhuoneeseen oli olemassa ovi, mutta irroitimme sen paikoiltaan, jotta saimme seinustoille hyödynnettävissä olevaa tilaa. Makkarissa tavaraa onkin eniten häiritsevästi esillä. Ihan kiva katseenvangitsija tuo tyhjennetty SUP-lauta laukkuineen ja meloineen tietysti on... En edes kehdannut ottaa kuvaa kaikista makuuhuoneen tavararöykkiöistä. Yyyh.

Ulko-ovelta olkkariin.

Kuinka monella muulla on moottorisaha, jerrykannu ja kokoelma työkalupakkeja vakituisena osana eteistä? Onneksi nämä tilpehöörit siirtyvät raksalle sitten aikanaan jaloista pyörimästä.

Kylppäri/wc on tilava, joten se toimii näppärästi myös koiranruokavarastona. Ei noita 15 kg säkkejä saa muualle sullottua suljetun oven taakse. Tuli nimittäin kantapään kautta todettua, että tilaisuus tekee varkaan eivätkä erinäiset viritelmät ruokasäkkien päällä tai ympärillä ole hidaste possukoirille.

 

Summa summarum: vaikka tämä onkin oikein kelvollinen koti tähän elämänvaiheeseen, voisi olla eri ääni kellossa mikäli tämän olisi tarkoitus olla pysyvä asumismuoto.

Perustukset

Viime tiistaina ja keskiviikkona perustusporukka Perustavalta tuli ja laittoi hösseliksi. Hienoa ja siistiä jälkeä! Katoksen palkin kikkarekin oli toivomustemme mukaan tehty :D Muotit oli loppuviikkoon menessä viety pois ja roskat kasattu hyvin siististi pariin jätesäkkiin. Kymppiplussan arvoinen suoritus. Kuvat torstai-iltapäivältä, kun muotit olivat vielä tontilla.

Ollaan nyt muutama päivä katseltu tuota perustustusta ja varmaan muutama muukin raksaaja ajattelee mielessään tässä vaiheessa samaa asiaa: Apua, kylläpä se on PIENI?!! Miten tuohon muka mahtuu makuuhuone? Olokeittiö on varmasti paljon pienempi kuin meidän nykyinen 40m2 asunto! Onko mitat nyt varmasti oikein, ollaanko me hei saatu jonkun muun tönön perustukset?

Tietysti hyvin ymmärretään, että se vain nyt tässä kohtaa näyttää pieneltä. Ärsyttää vaan, kun oma silmä valehtelee, vaikka oltiin tähän kyllä varauduttu. Ei sitä vaan osaa hahmottaa oikein ellei kauheasti pinnistele.

Tänä viikonloppuna isäni tuli käymään ja laitoimme patolevyn paikoilleen kaksi kertaa: ensin väärin päin ja sitten oikein päin. Rakentajan oppitunti nro 1: lue se työohje! Se on ihan hyvä tarkistaa ennen hommiin ryhtymistä vaikka miten sormet syyhyäisivät ja mielessään järkeilisi näppylälevyn funktion. Ei ne ohjeet turhaan ole olemassa ja nykyaikana tieto on niin helposti saatavissakin, kun on neljägeet sun muut.

Patolevy on nyt kuitenkin onnellisesti paikoillaan kuten pitääkin. Tänään kaivoimme vielä anturan alle kolon kahdelle suojaputkelle sähkökaapeleita varten. Nämä suojaputketkin olisi ollut mahdollista muistaa laittaa ennen perustuksia, mutta jotenkin alkoi vaan just siinä kriitiisessä kohdassa tapahtua niin pirusti eikä pysytty ihan kelkassa mukana. Ei se mitään, sillä yllättävän hyvin kanki ja lapio pelittivät. Ei tullut edes hiki eikä aikaakaan mennyt juuri lainkaan. Lähitulevaisuudessa ohjelmassa on sitten ainakin mm. viemäröinnit, sisä- ja ulkopuolen täytöt, eristykset, radon ja sadevesiviemäröinnit. Enää siis kaksi viikkoa siihen, kun talo saapuu!

Ai niin ja tulihan se jättiläismäntykin kaadettua kaivurin ja kaverin (ei kuvassa) avustuksella. Komeasti tömähti!

Kohti perustuksia

Viime viikolla saatiin murske tärytettyä antura- ja sokkelivalua varten. Lisäksi talon paikka on merkitty ja salaojaputket sekä viemärin tarkastuskaivo asennettu. Viemäreiden kaivuuta on vähän aloitettu. Ei meinaa aina pysyä edes perässä kaikessa, kun etenee niin reippaasti. Joka päivä tontti on ihan erinäköinen ja muutokset näyttävät valtavilta.

LVI-vastaavamme laittoi tilauksen menemään ja Meltexin roinat saapuivat 16.9 tontille muutaman tunnin kuluttua tilauksesta!

On vaan aivan mahtava kaivurimies tuo Mäkisen Jouko (Maanrakennus Eino Mäkinen ky)! Paitsi että hän on taitava ja nopea kaveri, hän on myös hyvin auttavainen ja huolehtivainen. Olimme vuokranneet täryttimen torstaiksi ja eihän se homma ihan valmiiksi ehtinyt tulla iltaan mennessä, kun tuli jo niin pimeä. M ei pystynyt perjantaina pitämään vapaata töistä ja vähän harmitteli, kun joutuisimme pitämään tärytintä vuokralla tarpeettomasti viikonlopun yli. No, Jouko oli perjantaina tehnyt tärytyksen loppuun tontilla ja vuokraamo sai hakea koneen pois ennen viikonloppua :) Säästettiin muutama satanen! Niin ja olipa hän ystävällisesti merkannut valmiiksi talon paikankin. Sujuu ammattilaiselta nopeammin, tarkemmin ja varmemmin kuin kahdelta tällaiselta amatööriltä. Kaivurilla riittää vielä hetken aikaa meidän tiluksilla töitä tien ja viemäreiden parissa. Ei huoleta kyllä niiden suhteen tässä vaiheessa mikään. (Tämä ei ole mainos, vaan vilpitön positiivinen palaute).

Perjantai 18.9, tervetuloa perustukset

Perjantaina totesimme kaiken olevan valmista perustuksille (joita tullaan siis tekemään huomenna tiistaina), joten lähdimme viikonlopuksi minilomalle kotipaikkakunnallemme Päijät-Hämeeseen. Siellä ollessamme rakentaja-M heräsi sunnuntai-aamuna klo 7 ajatukseen "unohdettiin sitten tehdä pohja ja tärytys kokonaan sisäänkäynnin katoksen palkin kohdalle". Tittidiitiiiiii.  Kuka oikeasti tajuaa miettiä jotain katoksen palkkia.... ei todistettavasti ainakaan me. Noooh, se nyt on onneksi vain sellainen pikkuinen kikkare, jonka perustusporukka voi varmaankin (toivottavasti) valaa erikseen jonnekin ja sitten me vaan näppärästi nostetaan se itse paikoilleen valmiille pohjalle. Suunnitelma on ainakin erinomainen. Saa nähdä mitä perustusporukka tuumii.

Olemme saaneet nauttia tulevan asuinpaikkamme ympäristöstä nyt kun kauniita syyskelejä on riittänyt. On niin ihanaa, että kohta meillä alkaa metsä suoraan etuovelta. Helpottaa elämää koirien kanssa, kun ei enää tarvitse lähteä ajamaan autolla kilometritolkulla lenkille päästäkseen. Onpa tuolla jo ensimmäiset jäljetkin koirilla ajettu! Metsän läheisyys tuo elämään myös ihan järjettömän määrän luksusta. Metsä on vähän kuin toinen koti, jonne on päästävä päivittäin.

Lattiat

Minulla on ollut hirvittävän suuri tarve tehdä päätöksiä pintamateriaalien suhteen jo projektin alkumetreillä, koska haluan että meillä on sitten h-hetkellä edes jokin idea mitä seurata. Pelkään, että siinä kohtaa raksaamista olemme joko niin kiireisiä tai väsyneitä, että ilman pohjatyötä tehdyt valinnat menisivät ihan metsään. Näen myös itseni sieluni silmin ryntäämässä aikuismaisesti ulos rautakaupasta kädet puuskassa "en sitten ota mitään, kun en vaan osaa päättää!!" Olemme aika paljon kierrelleet liikkeissä katselemassa eri vaihtoehtoja makuuhuoneita ja työhuonetta silmällä pitäen. Mahdollisimman luonnollisilta näyttävät laminaatit miellyttävät meitä molempia. Puunsyytä ja sävyvaihteluakin saa siis näkyä. Saarni,- tammi,- ja yllättäen mäntylaminaateista on löytynyt jo muutama suosikki. Haluan, että laminaatti sointuu myös valitsemamme laatan väriin.

Jotakin tällaista tai näiden väliltä? Kuvat: Kodinterra

Laminaatit tulevat siis makuuhuoneisiin ja työhuonesiin. Olokeittiössä niitä ei tulla näkemään, sillä ne eivät oikein ole koiratalouden materiaaleja ja olokeittiössähän nuo viettävät suurimman osan ajasta. Koirien kynsien napina kuuluu laminaatilla ihan kamalan kovaa ja jokainen voi kuvitella, millaiset jäljet parkettiin jää, kun +30 kg eläin ponkaisee nelivedolla makuulta räjähtävästi liikkeelle...  Meillähän on koiria tällä hetkellä neljä kappaletta ja määrä tuskin tulee pienenemään ihan hetkeen.

Minun haaveeni on ollut projektin alusta lähtien betonilattia (ilman listoja).  Kuitenkin huolettaa sen työläs asentaminen, ja kestävyys: miten käy koirien kynsien kanssa, ruopivatko ne kumminkin betoniin naarmuja ja koloja? Tai miten käy, kun ne syövät putkiluita ja pudottelevat niitä lattioille? Entä puhtaana+siistinä pysyvyys keittiön puolella? Tosi moni raksaaja on blogien perusteella betonilattian valinnut ja ne näyttävät järjestäen todella hyviltä ja tyylikkäiltä. Trendi ei ole kuitenkaan ollut voimassa vielä kovinkaan montaa vuotta, joten kokemuksia lattian kestävyydestä ja käytöstä pitkiltä ajanjaksoilta ei oikein ole saatavilla. Ottaisiko siis riskin ja ryhtyisi betonilattiakoekaniiniksi?
Hirvittää ja jännittää, jos se meneekin ihan pieleen eikä kestä meidän elämänmenoa (nyt kuulostaa ihan siltä kuin meillä asuisi jokin vauhko hunnilauma, joka takoo 24/7 lattiaa moukareilla...). No anyway, en tahdo joutua arjessa miettimään ja murehtimaan lattian kestävyyttä.

Ihana betonilattia! Kuvat: Pinterest

Toinen vaihtoehto on sitten laatta ja nimenomaan harmaa, joka on mahdollisimman lähellä betonia. Mun herkkää visuaalista silmää tulee kyllä varmasti häiritsemään ainakin aluksi laatan saumaukset, kun olen huokaillen katsellut upeita kuvia betonilattioista ja ihastunut nimenomaan  siihen saumattomuuteen ja yhtenäisyyteen. Suurta laattaa sen siis olla pitää. Alla oleva Laattastudion Concept-laatta (60 x 60 cm) miellyttää silmää ihan riittävästi, harmi vain ettei sen hinta aivan kohtaa budjetin kanssa. Toivottavasti löydämme jonkin vastaavan laatan (saa vinkata!) tai onnistumme saamaan tästä hyvän tarjouksen.

Maatyöt

Meillä kävi pari viikkoa sitten  moto kaatamassa loput puut tontilta. Olipahan nopea ja tehokas vekotin. Moton jäljiltä tontti on tietysti aiempaa avarampi ja valoisampi. Ihanaa, kun on tilaa ja avaruutta metsän ympäröimänä. Vielähän tuolla on todella paljon puuta kaadettavaksi, mutta niiden aika on sitten vähän myöhemmin kun alamme tekemään pihaa.

On siinä eroa.

Tokihan moto jätti sitten jälkeensäkin työmaata, nimittäin suuret kasat risuja ja runkoja (meille tulee sitten ihan järkyttävän paljon polttopuuta!), jotka tuli siirtää pois kaivurin alta, joka aloitti hommat tänään. Tietenkin juuri siinä kohtaa sairastuimme ärhäkkään flunssaan eikä tontin siivoaminen onnistunut  ihan sillä aikataululla kuten olisimme toivoneet. Onneksi saimme jälleen apujoukkoja muutamana iltana ja eilen sitten lopulta saimme kahdestaan viimeisteltyä heinäkuun alusta asti kestäneen savotan. Eilen alkoikin ensimmäistä kertaa tuntua siltä, etten hetkeen halua raahata yhtäkään risukasaa tai siirtää ainuttakaan pölliä. Kivaa puuhaa, mutta rajansa näköjään silläkin. Olen myös tosi iloinen ja ylpeäkin siitä, että saatiin noin suuri urakka tehtyä itse. Talkooapu on ollut myös ihan korvaamatonta, halit ja kiitokset kaikille!

Yksi todella suuri mänty on vielä kaatamatta, se on niin iso ettei moto sitä saanut nurin. Olisimme halunneet jättää sen paikoilleen, mutta valitettavasti se kasvaa turhan lähellä talon paikkaa eikä se varmaankaan kestä kaivurin mylläyksiä. Katsotaan miten sen kaatamisen kanssa käy, se on vielä ikävästi kallellaankin juuri väärään suuntaan ja tietysti rinteen reunalla.

Tänään kaivuri tosiaan aloitti hommat, en itse päässyt katsomaan (buhuuu!) työreissun takia, mutta M on sieltä pitkin iltaa laitellut kuvia ja videoita. On kuulemma aikamoinen kone, siirtelee ja nostelee näppärästi isotkin kivet. Nyt se tontin ilme vasta muuttuukin! Nythän se sitten on... ruma... hetken aikaa. Mieleen tuli alla oleva Kastellin sarjis. Minä niin tiesin, että fiilis tulee tässä kohtaa olemaan juuri tämä (pahoittelut kuvan huonosta laadusta):

KAUNIS TONTTI PILALLA!

Aikatauluhan on meillä nyt aika tiukka, mutta kovasti kaikki lupailevat sen onnistuvan. Kaivuri puuhailee nyt parisen viikkoa ja tekee tien, talon pohjan ja viemäröinnit. Viikolla 39/40 Perustava tulee tekemään perustukset ja sitten pian onkin jo vko 42 ja taloa aletaan pystyttämään. Tänään on tilattu sähköt ja vesi. Luottavaisin mielin eteenpäin!