keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Nyt se on sitten raksa

VIHDOINKIN!  Maanantaina saapui Kastellin toimitus. En päässyt itse paikalle, mutta M oli siellä ottamassa tavaraa ja ukkeleita vastaan.. Ihan outoa, ei nimittäin yhtään tunnu siltä, että jee nyt se meidän talo saapui ja nyt se alkaa rakentua.  Ehkä se tästä pikkuhiljaa konkretisoituu kirjaimellisesti pala palalta... Huikeeta kuitenkin, tätä hetkeä on hartaasti odotettu keväästä asti. Eilen tiistaina suuntasimme heti töiden jälkeen katsomaan, mitä timpurit olivat saaneet aikaan päivässä ja siellähän oli tapahtunut vaikka mitä. En osaa sanoiksi pukea sitä fiilistä, kun tontille tepasteltiin. Hurja muutos muutaman päivän aikana.

Peltikattokin saapui
Viime viikonloppunakaan ei paljoa lepäilty laakereillamme. Lauantaina isäni tuli taas jeesaamaan ja saatiin siirrettyä styroxit pois talopaketin tieltä, toimitettua kuormalavat paikalle ja laitettua radonhommelit (ehtaa ammattisanastoa) kuntoon. Kaivuri toi vielä pari kasaa soraa ja tasoitti ne, jotta talon taakse pääsee vähän helpommin isommallakin autolla. Sunnuntaina meillä oli risunpolttotalkoot tontin myyjän/naapurimaiden omistajan kanssa. Poltettiin sekä meidän että hänen risujaan. Näppärästihän tuo kävi kaivinkoneen kanssa, ei oikein olisi innostanutkaan lähteä käsipelin roudailemaan tuollaista määrää. Vielä noita risuja jäi meidän puolelle, täytyy talvella poltella pois.


Jaa'a, en tiedä olisiko tässä kohtaa järkevää vähän hengähtää. Nyt nimittäin loppui meidän osalta tiukkoja deadlineja vastaan tappeleminen, kun kaikki on saatu vihdoinkin valmiiksi talopakettia varten. Parin viikon jälkeen vasarat luovutetaan sitten taas takaisin meille ja rakentaminen jatkuu meidän toimestamme. Ollaan tässä muutama kuukausi painettu menemään tuolla tontilla kuin pienet eläimet iltamyöhään ja vaikka se on ollut mukavaa, niin aika ei ole tahtonut oikein muuhun riittää. Ei ole ollut varaa edes yhtä iltaa nipistää, sen verran tiukaksi tuli aikataulut vedettyä. Jos nyt vaikka ehtisi käydä kaupassa ihan ajatuksen kanssa, täydentää hätävara-ruokavarastoa, järjestää tämän projektin paperit ojennukseen ja pestä pari koneellista pyykkiä. Uunisepilläkin pitäisi vierailla ja se raksapaku on edelleen hankkimatta.

On mä vaan meistä ylpeä. Yksi iso vaihe on saatu maaliin hienosti vaikka saatiin ihan kunnolla tapella aikaa vastaan. Onneksi meillä on ollut myös ihanaa ja reipasta talkooapua!

6 kommenttia:

  1. Tuo tunne on vaan niin ihana! Me kans painettiin kun hullut ennen kun talopaketti tuli ja aikamoinen stressi laukesi kun talo oli paikallaan. Tsemppiä sinne jatkoon, meillä pukkaa jo loppukiire päälle, joten taas mennään eineksillä. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen väsymyksen tajuaa vasta kun pysähtyy ja lopettaa tekemisen! Kiitos tsempeistä ja voimia teille loppurutistukseen :D

      Poista
  2. Voi että mä odotan, että mekin saadaan paketti tontille. Autotallin tuloon enää reilu kaks viikkoa :D Ja ottakaa nyt ihmeessä pieni aikalisä kun se kerran on mahdollista. Ei varmaan loppua kohden ainakaan helpotu aikataulut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi teille tulee se autotalli tässä välissä niin ehkä jaksaa vähän paremmin odottaa itse taloa :D Kyllä me vähän nyt aiotaan hengähtää.... ja hoitaa näitä roikkumaan jääneitä asioita :)

      Poista