Paperia ja puuta

Suunnittelutarveratkaisu on nyt sitten vihdoinkin lainvoimainen. Vaikka tiesimme rakentamiseen liittyvän paljon byrokratiaa niin kyllä se vaan osasi heti alkumetreillä yllättää. Kaupunkimme lähetti meille postissa myönteisen suunnittelutarveratkaisupäätöksen kesäkuun lopulla, mutta tokihan siinä täytyi ensin odottaa kuukauden valitusaika ennen sen lainvoimaiseksi saattamista. Kuukauden kuluttua soittelimme Hämeenlinnaan, jossa nuo lainvoimaisuudet myönnetään ja sieltä ohjeeksi tuli lähettää kaupungiltamme saamamme paperi sinne heille leimattavaksi. Ja se piti nimenomaan lähettää, hätäinen M olisi sen kiikuttanut paikan päälle itse, mutta se ei sopinut millään. Perusteena oli se, että silloinhan hän voi vahingossa toimittaa väärän paperin ja sehän olisi ikävää?! Niin, postin kauttahan tuo riski poistui aivan täysin.

Vaikeaa on myös käsittää miksi yhä tämän päivän tietoyhteiskunnassa täytyy pyörittää yhtä paperia noin paljon. Nyt tuo sama paperi on matkannut kaupungiltamme meille, meiltä Hämeenlinnaan, Hämeenlinnasta meille ja meiltä takaisin kaupungillemme. On välillä vähän hirvittänyt, että se joutuu posteljoonin matkasta  hukkaan. Jännä, ettei sähköisten palvelujen kulta-aikana saada perustettua systeemiä, jossa paperinpyöritys vähenisi. Pisteet kuitenkin kaikille tahoille siitä, että paperi on liikkunut postin kautta niin nopeasti kuin se vaan tässä maassa on mahdollista.

Heinäkuun alkupuolelta

Tontilla ollaan ahkeroitu ja kaadettu puita, vielä olisi sitäkin hommaa hieman jäljellä ja loput tulee hoitelemaan moto. Iso kiitos mukana raataneille ystävillemme vielä tätä kautta, olette olleet korvaamaton apu! Koiratkin ovat nauttineet tontilla oleilusta ja päässeet ensimmäistä kertaa kokeilemaan tarhassa oleskelua. Ihan lupaavasti se on city-koirilta sujunut.

Talotoimitus aikaistui kahdella viikolla ja se on nyt siis sovittu viikolle 42! Lähempänä sitten nähdään, oliko tämä aikaistaminen hyvä idea vai ei. Maatyöt pitäisi pystyä aloittamaan elokuun aikana, joten kaiken järjen mukaan kiirettä ei pitäisi tulla. Olemme saaneet vihiä, että rakennuslupamme käsitellään ihan lähiaikoina ja sen jälkeen voimmekin alkaa soittelemaan kaivurikuskeja läpi. Lähitulevaisuuden hankintalistalla on myös raksa-auto eli paku. Voin kertoa, että isoon farmariautoon mahtuu kyllä neljä ihmistä, neljä koiraa, moottorisaha, kirves ja x-määrä vesureita ja eväskasseja, mutta mukavaa se ei missään määrin ole.