Muuraus valmis

Pikakuulumiset! Kaksi viikkoa siihen meiltä ensimuurareilta meni. Nyt on kylppäri muurattu. Joissakin kohdissa on vähän vinoutta havaittavissa, mutta niistäkin selvitään. Sen minkä silmä heittää, sen laasti peittää. Vai miten se meni.

Kivasti alkoi tila ja erityisesti huonekorkeus hahmottua taas enemmän. Tykkään. M ja veljensä aloittivat seinien tasoittamisen tänään, aikamoinen urakka kyllä sekin tulee olemaan. Ekana tasoitetaan takkaseinä, niin uskaltaa takan laittaa sitten vihdoinkin tilaukseen.

Ainiin ja joo, sähköjäkin on alettu laittelemaan pikkuhiljaa paikoilleen viime viikolla.

Kahvoja ja muurausta

Allekirjoittanut lepäili koko viime viikon flunssan kourissa kotona ja raksailut jäi kokonaan, buhuu. Heti iski joku tauti, kun tekemistä olisi riittänyt. Jotain edistystä sentään tapahtui, kun oman elämänsä lukkoseppä M asensi viime viikolla kaikki lukot ja kahvat. Jos muuten asennatte lukot itse, niin kannattaa (tiedän, kuulostaa ehkä vähän naurettavalta) myös muistella miten ovi avataan. M ehti jo purkaa ensimmäisen asentamansa lukon turhautuneena pois, kun "Ei tää vaan toimi! Ovi ei aukea! Mikä ihme tässä on?! Aaaagh!".  Kaveri siitä sitten neuvomaan ja keskustelu meni suunnilleen näin:

K: Painoitko sä kahvasta samalla alas, kun koitit avata sitä lukkoa?
M: Täh? Ei sitä täydy painaa alas.
K: Kyllä täytyy. Mietipä ny.
M: Eikä täydy.
K: Täytyy.
M: ............JAAHA........!!!!
K: Hauskaa, että mun koirakin osaa avata tollaset lukolliset ovet.

Ovenkahvoiksi valikoituivat satiinikromatut Abloyn Polarit, ne näyttävät tältä:

Viikonloppuna aloitettiin kylppärin muuraaminen. Tykätään tehdä asiat näköjään tässä projektissa kahteen kertaan, joten niinpä muurattiin alin varvikin pariin otteeseen. Ekalla kerralla ei ymmärretty, että betonilattia ja kahitiilet imevät laastin kosteutta aivan hirveästi, joten seuraavana aamuna meitä odotti hiekkakasojen päällä täysin irtonaisina kekkuloivat tiilet. Isäni tuli viikonlopuksi jeesaamaan ja hän tiesi sitten neuvoa, että kannattaa kastella lattiaa ja tiiliä vedellä ennen muuraamista. Se auttoi ja päästiin etenemään.

Että tämmöstä olis tulossa.

 Ei olla koskaan mitään muurattu, mutta tässä tekemällähän sitä näköjään oppii. Seinää nousee hitaasti, mutta varmasti. Varvi tai kaksi nousee illassa ja nyt lähennellään jo puoltaväliä. Onneksi päästiin jo hanakulmien nyhräämisestä, niiden askarteluun meni ihan tolkuttomasti aikaa. Homma nopeutui myös, kun tilaamamme isompi rälläkkä saapui eilen. Sujuu näppärästi noiden tiilien katkominen ja muokkaaminen. Nähtäväksi jää, miten ja millä lihaksille punnerramme nuo ovien päälle tarkoitetut 50-60 kg palkit paikoilleen. No, kunhan ilman loukkaantumisia selvitään! Toistaiseksi seinät ovat kohtuullisen suorassa, mutta JOS ne nyt sattuisivat menemään ihan törkeän vinoon, niin sitten meille tulee kylppäriin suunnitelma been mukaisesti laattojen sijaan  mikrosementtiä... :D

Mutta hei, meidän ekat seinät!! Kuinka siistiä.

Jaa että millainen sisustaja olen?

Sain Kulti ylitin budjetin -blogin Elinalta haasteen kirjoittaa siitä, millainen sisustaja olen. Haaste on lähtöisin Karolinan KOTI-blogista. Hienoa, kun Karolina jaksaa aina haastaa meitä muita bloggaajia! :)

Raksaamisen keskellä tulee mietittyä aika paljonkin (joskus jopa vähän liikaa...?) sisustusasioita. Pinterest saa pään mukavasti sekaisin ja tuossa eräänä iltana rähjäsin jo turhautuneena, että ei tässä maailmassa ole edes tarpeeksi värejä mulle. Niinpä niin... :D Tähän asti olemme asuneet vuokralla eikä taannoin opiskelijana oikein varaa sisustaa sen kummemmin. Niillä on menty, mitä on saatu ja raaskittu ostaa. Aika paljon olemme siirtäneet sisustus ja huonekaluhankintoja "sitten kun asutaan siellä omassa talossa"-vaiheeseen. Ja sehän on käsillä jo aivan lähitulevaisuudessa! Haaste osoittautuikin hieman haastavammaksi kuin olin ajatellut, sillä helpompaa olisi ollut ehkä luetella ranskalaisilla viivoilla, millainen sisustaja en ole. Mutta tässäpä kansalle jotakin tajunnanvirtaa.

Olen sisustajana pihi, pidän kaikesta kauniista, kestävästä ja käytännöllisestä. Pidän modernista (ei mitään avaruusalusmeininkiä saa olla kuitenkaan!), pelkistetystä, skandinaavisesta ja japanilaistyyppisestä sisustuksesta. Täytyy olla kodikasta eikä saa tulla sellaista "apua meneekö tää koti rikki kun käytän tätä" -fiilistä. Tärkeää on valo, avaruus ja harmonisuus. Tavarapaljoudessa en viihdy yhtään eikä sisustustyyliini kuulu esimerkiksi juuri lainkaan koriste-esineitä tai maljakoita. Mieluiten sullon lähes kaiken tavaran kaappeihin ja laatikoihin piiloon. Harvat ja kauneimmat saavat jäädä esille. Usein ne ovat saippuapulloja tai hajuvesiä :D Huonekasveissakin suosin mahdollisimman selkälinjaisia kasveja. Ei mitään joka suuntaan hapsottavia pikkulehtisiä meille, kiitos.

Jostain tämmösestä tää tykkää. Kuvat: Pinterest

Tahdon kotiini tietynlaista yllätyksellisyyttä ja väriä. Tätä on hieman vaikea pukea sen tarkemmin sanoiksi. En tahdo enkä aio asua harmaavalkoisessa kodissa, mutta en toisaalta kyllä missään Vekkulassakaan. Täytyy olla jotakin pientä särmää, jokin kiinnostava "juju". Saan väreistä voimaa ja energiaa. Värit luovat myös tietynlaista kodikkuutta ja rentoutta sekä stimuloivat aisteja. Päämakuuhuoneestamme on tulossa tummansininen, kodinhoitohuonetta maustaa oranssinkeltainen ja työhuoneen seinille maalataan vedenvihreää. Keittiö ja olohuone edustavat sitten hillitympää värimaailmaa, jota boostataan tarpeen mukaan tekstiileillä.

Sisustajana pidän tärkeänä materiaalien luonnollisuutta. Pidän puusta, kivestä, villasta ja nahasta. Näille materiaaleille yhteistä on myös kestävyys ja ekologisuus. Ne ovat kauniita katsella. Tahtoisin valita kotiini mahdollisimman paljon sellaisia tuotteita, joista voin nauttia monia vuosia ja jotka ovat helppohoitoisia. Koiratalous asettaa tietynlaiset raamit esimerkiksi mattojen ja lattioiden materiaaleille.Villamattojen lisäksi kiikarissani ovat viime aikoina olleet lehmäntaljat, jotka ovat koirien kanssa kuulemma erinomaisia.

Tykkään paljon designista, mutta en mitenkään erityisesti hamua sitä kotiini. Ainakaan en tahdo panostaa siihen kovin suuria summia rahallisesti, kuten en sisustukseen ylipäätään. En näe itseäni Lokki-ostoksilla vaan Ikeassa ihailemassa, miten ihania valaisimia sitä voikaan saada alle kolmellakympillä. Meillä on tällä hetkellä Artekin ruokapöytä ja vaikka se on kaunis ja elegantti, niin en näe sillä välttämättä olevan tulevaisuutta tulevassa kodissamme (kuulostipa dramaattiselta). Ei se nyt vaan niin kummoinen tai tunteita herättävä ole. Ruokapöytänä se olisi mennyt uudessakin kodissa, mutta kun se on sinne liian pieni. Alunperin mietin sitä työpöydäkseni, mutta mummun ja vaarin vanha työpöytä on kuitenkin parempi, ja onhan siinä ihan erilainen fiiliskin.
 
Haluaisin haastaa mukaan Ripaus unelmapulveria-blogin Suvin, onko teillä tiukan raksaamisen aikana ehditty pohtia sisustusjuttuja?

Ihmettelyviikonloppu

Loppuviikko meni lattiavalua ihmetellessä eikä viikonloppunakaan nyt mitään järisyttävän suurta edistystä tapahtunut. Tilattiin kylppärin seiniä varten läjä kahitiiliä muistaakseni keskiviikkona ja perjantaina ne olivat jo perillä. Kaveri tuli lauantaina jeesaamaan ja saatiin kannettua noin 4500 kg kuorma sisälle. Tänään ihmeteltiinkin sitten sitä, että miten noista nyt pitäsi saada jotakin järkevää muurattua... Joku leikkuri tarvitaan ainakin ensin ja kunnon teline. Muuraustarvikkeet ja laastit sentään on jo hankittu. No, pari tuntia mallailtiin tiiliä paikoilleen ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästäkin selvitään. Kirjoittelen erikseen vielä tuosta muuraamisesta postauksen, kunhan päästään ensin vauhtiin.

Paljon ollaan ihmetelty myös to do -listaa, joka lattiavalun jälkeen paisui noin tuhatkertaiseksi. Ensin meni monta viikkoa tuskastellessa, kun ei hommia oikein riittänyt. Nyt yhtäkkiä tilanne on aivan päinvastainen (which is nice). Mutta mistäs nyt sitten aloittaisi? Voisi muurata, rakentaa väliseiniä, vetää iv-putkia, sähköjä... Niin paljon kaikkea!! Vaikea päättää! Allekirjoittanutta hieman kiristää muuten tietoisuus siitä, että Ikea toimittaa keittiön ja kodinhoitohuoneen kolmen viikon päästä. Että joo, onnea meille vaan niiden kanssa. Ei ihan hetkeen päästä asentamaan. Hehheh. M ei tästä kuulemma stressaile yhtään eikä totisesti ole unohtanut sitä kuuluisaa huumoriakaan. Hehheh:

Oli kuulemma alessa.

Lattiavalu!

Aaahh vihdoinkin!! Meillä on lattia! Ihan jäätävä homma oli tuossa kaikessa lattiaan liittyvässä tusaamisessa, että päästiin tähän pisteeseen. Nyt sen työn määrän vasta jotenkin käsittää. Mutta nyt yksi todella iso etappi on saavutettu. Hyvä meidän joukkue!

 Eilen oli aamulla piha täynnä betoni-ja pumppuautoa ja iltaan mennessä lattianvalaja sai homman valmiiksi. Tänään lattialla pystyi jo kävelemään. Ja voi kun se on niin kauniskin.

Vähän ahdistaa, kun pienet saa rallattaa ja he ei.

Valitsimme laatan paksuuden (noin 14 cm) takia np-betonia ja sitä meni semmoiset 16,5 kuutiota. Aika sitten näyttää, kuinka nopeasti se kuivuu.

Lämpökamerakuvia

M lainasi töistä lämpökameraa ja kävi kuvaamassa raksalla. Rujoudesta ja megapikseleiden vähyydestä huolimatta nämä ovat tähän asti ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisimmat ja informatiivisimmat kuvat, joita on tähän projektiin liittyen otettu! Tämä postaus on vain pintaraapaisu lämpökamerakuvien maailmasta enkä analysoi kuvia tämän tarkemmin, sillä se vaatisi jo syväluotaavan katsauksen kameran toimintaan. Valkoiset ja punaiset kohdat ovat kaikista lämpimämpiä ja siniset kylmimpiä, tosin sinisetkin ovat vielä plussan puolella.

Taustaa: meillä on lämmittämässä yksi 3 kwh puhallin, joka käy vajaalla teholla. Katossa on kovavilla, ei vielä puhallusvillaa. Ovet ovat upouudet ja ns. thermo-ominaisuudella varustettuja. Tänään sisällä oli +8 astetta lämmintä ulkoilman ollessa -20. Kun nämä kuvat on otettu, ulkona paukkui -27 asteen pakkanen ja talossa lämmintä riitti +7 astetta.

Ensimmäisestä kuvasta huomaa heti, että kyllä, lämmin ilma kohoaa ylöspäin! :D Olisi ehkä hyvä olla toinen puhallin/tuuletin kierrättämässä tuota lämmintä ilmaa, jotta se leviäisi tasaisemmin koko taloon. Tästä huolimatta talo on kuitenkin kauttaaltaan lämmin. Seinät eivät ole oikeasti kylmät eivätkä ne falskaa vaikka tämä kuva antaa ymmärtää. Raju sinisyys johtuu alla olevassa kuvassa siitä, että lämpökamera on tarkennettu (pistemittauksella) puhaltimen kuumaan ilmaan, jolloin ympärillä olevan ilman lämpötila on suhteutettu siihen.

Seuraavassa kuvassa näkyy, että lämmin ilma on ja pysyy hyvin ylhäällä katossa. Myös lattia ja seinät ovat lämpimiä. Ikkunoiden, ovien ja runkorakenteiden kohdilta ilma taas on viileämpää.

Tässä huomaa hyvin sen, että runkopuu ja alajuoksu johtavat hieman ulkopuolen kylmää ilmaa sisälle. Näissä kohdissa ei ole siis eristettä, vain puuta. Montaa astetta ei kuitenkaan ole eroa sisäilman lämpötilaan, plussan puolella siis nämäkin siniset kohdat. Kun nämä nurkat sitten aikanaan villoitetaan, täytyy olla huolellinen ettei jää turhia rakoja.

Olemme olleet todella tyytyväisiä siihen, että lämpö pysyy hirveän hyvin talon sisällä etenkin nyt, kun pakkasia on riittänyt. Mielenkiintoista ottaa uudet kuvat sitten, kun meillä on lattiavalu. Valun piti tulla tällä viikolla, mutta se siirtynee ensi viikolle kovien pakkasten takia.

Alennusmyynnit

Olen tietoisesti yrittänyt pysyä poissa alennusmyynneistä. Nyt olisi nimittäin erinomainen aika ostaa uuteen kotiin kaikkea tarvittavaa, kuten astioita, huonekaluja, mattoja...  Mutta eeei, pakko vaan malttaa, sillä varastotilaa on täydelliset pyöreät 0 neliömetriä. Tahtoisin niin kovasti tilata jo nyt ihania saippuoita ja hamam-pyyhkeitä Kettukarkkishopista, mutta olen hillinnyt itseni. Niiden aika tulee kyllä vielä. Sisustus sujuu varmasti myös helpommin ja riskittömämmin siinä vaiheessa, kun talossa on jo vähän muutakin kuin höyrynsulkumuovia ja betonirautoja.

Koska loppiaisena pakkaskeli rajasi päiväohjelmasta rakentamisen (liian kylmä tehdä ulkovuorauksia) ja koirien kanssa ulkoilun, päätimme lähteä tungeksimaan Ideaparkkiin. Siellä olikin Marimekon myymälässä ihan kivat alet, ja annoin itselleni luvan ostaa kesästä asti himoitsemiani Hauki-keittiöpyyhkeitä 2 kpl (ja siskolle toiset 2 kpl). Mukaan lähti vielä Tasaraita-keittiöpyyhe. Pidän todella paljon näiden keittiöpyyhkeiden laadusta. Meillä on ollut jatkuvassa käytössä kohta kahdeksan vuotta putkeen kaksi Marimekon keittiöpyyhettä, eivätkä ne ole menneet kovasta käytöstä huolimatta juuri miksikään.

Marimekko ei ole koskaan herättänyt minussa mitään neutraaleja tuntemuksia enempää, mutta nyt huomaan katselevani tuotteita, erityisesti astioita, aika paljonkin sillä silmällä. Esimerkiksi Sääpäiväkirja- sarjan lautaset ja kulhot viehättävät tosi paljon.

Kuvat: Finnish Designshop

Raksalla on pieni odotteluvaihe menossa pieniä hommia lukuunottamatta. Lämppäreille pitäisi rakentaa telineet ja merkkailla vähän jutskia valua varten. Talon lämpötila on pysynyt näillä kovilla pakkasilla (täällä ollut sellaista -28) plussan puolella. Aika hyvin riittää 3 kwh lämmitin tämän kokoiseen taloon. Missään nimessä emme halua lämmittää muutenkaan tönöä kovin lämpimäksi, sillä se maksaa ihan törkeän paljon eikä sille ole tarvetta. Tuli testattua, että kuusi astetta riittää mainiosti työskentelylämpötilaksi. Toissapäivänä mittari näytti nollaa. Ihan hyvä, että tuli soitettua putkarille muissa asioissa matkalla kotiin, sillä hän totesi että millään muulla ei väliä kuin sillä, että vesiputki,varsinkaan messinkinen liitin, ei jäädy. Ei muuta kuin uparit ja takaisin virittämään puhallin puhaltamaan putkea. Eilen M kävi tiivistämässä ovia solumuovilla ja lämpötila oli illalla +1. Viritimme varmuudeksi myös ulos vesiputken kohdille styroksia eristämään kylmää. Kun ei ole lunta suojaamassa ja eristämässä, niin pakkanen pääsee yllättävän viheliäästi pureutumaan maan alle.

Ideaparkissa on muuten tänä viikonloppuna 8.-12.1.2016 Talopäivät. Täytyy poiketa, jos ehditään.